tiistai 6. maaliskuuta 2018


Helmikuu jatkuu...


Pe 9.2. tuli mukava tieto Vantaalta. Pyymosan mäen läheisellä golfkenttä työmaalla on kolme tunturikiurua paikallisena. Näitä ei ole tänä vuonna liikaa näkynyt. Päätin lähteä etsimään. Täyttömäen portilla tuli tuttuja vastaan jotka sanoivat, että lintuja on etsitty useamman voimin toista tuntia eikä niitä ole löytynyt. 
Ajattelin siksi mennä etsimään niitä täyttömäen puoleltamissä niitä on lähes joka vuosi näkynyt. Pitkä komppaus mäellä ei tuottanut tulosta kiurujen suhteen, mutta mukava yllätys oli kun löysin viiden vuorihempon parven. 

Vuorihemppoparvi syömässä pujoa 

Päätin mennä vielä golfkentälle etsimään niitä kiuruja. Eipä siellä tarvinnut kauaa kompata kun kolme lintua löytyi. Laitoin piippariin viestiä ja opastin ensimmäisiä bongareita. 

Yksi kolmesta tunturikiurusta

Su 11.2. lähdettiin etsimään Kotkasta isolokkia Mikalle kk-pinnaksi ja minulle Kylynpinnaksi, mutta yli kahden tunnin etsinnällä lokkia ei löytynyt. Ajoimme Kotkasta Vantaalle hakemaan Mikalle vuodenpinnoiksi tunturikiuruja ja vuorihemppoja. Linnut löytyivät kohtalaisen helposti. 



Vuorihempot nauttivat rikkaruohojen siemenistä. 
Nyt vuorihemppoja oli ilmeisesti 8 ja ne olivat lyöttäytyneet urpiaisten kanssa samaan parveen.


Pe 16.2. teki Mika kivan löydön Karkkilasta. Sorsien joukossa vietti talvea naaraspukuinen punasotka. Kävin ottamassa linnusta muutaman kuvan illan valoissa. 


Punasotka


Ke 21.2. lähdimme  Teivosen Mikan ja Kaapon, Vuorisen Karin sekä Joonatanin ja Roosa-Riikan kanssa hiihtolomalle Utööseen. Saarella on viivytellyt mm. laulurastas, niittykirvinen, rautiainen ja punarinta. Kaikki nämä löytyi melko helposti saarelta.


Rautiainen Tenovuon Jorman ruokinnalla
 Fladanilla talvehti kolmen allihaahkan parvi muiden vesilintujen seassa.

Kolme naaras allihaahkaa koiras telkkien seurassa

Merisirrejä nähtiin päivittäin. Tähän aikaan vuodesta taitaa Utö olla varmin paikka löytää näitä. 
Tämän parinkymmenen linnun parven löysi Järvisen Mikko Finnskäriltä

Merisirrejä kutsutaan myös rantarotiksi


Itselleni tärkein havainto oli niittykirvinenjosta sain kk-pinnan ja kk-ässän nro 94.
Mukava havainto oli myös kesken parlamentin ylitse lentänyt luotokirvinen.


Niittykirvinen itäniityn rannassa
Reissun kruunasi kotimatkalta eivorin kannelta näkynyt n-puk. sinisuohaukka joka saalisteli Båkullan päällä. 
Mukava loma talviseen ulkosaareen. Lapset viihtyivät myös ja pienellä avustuksella ulkoilivat niin pokemonejen ja suunnistusrastien perässä. 


Su 25.2. käytiin Mikan kanssa etsimässä isolokkia Porvoosta. Eipä meinannut löytyä, mutta onneksi muut löysivät. Olimme jo kotimatkalla kun saimme soiton, että nyt lintu löytyi. Käännyimme takaisin ja löysimme sen hyvien ohjeiden avulla. Sain otettua muutaman ruudun tästä pilkkijöiden kyttääjästä. 




Nuori viimekesän poikanen isolokki


Kotimatkalla kävimme vielä katsomassa Helsingin Malmin kangaskiurun. 


Kangaskiuru.
Tässä oli helmikuun retkeilyt. Pian koittaa maaliskuu, mutta kelit ovat niin arktiset että taitaa lintumaailmassa olla melko hiljaista seuraavat 2-3 viikkoa. Pakkasta on ollut päivisin yli -10 astetta ja öisin lämpötila on pudonnut reippaasti alle -20 asteen. No aina on kevät tullut.. 


Tammi- ja helmikuun retkeilyä


Keltahemppo
Eipä ollut tammikuu ehtinyt vielä loppua kun jo lähdettiin bongaamaan. Salon Risto pyysi mukaan keltahemppo bongaukseen Saarijärvelle. Koska vuodenvaihteen yritys meni täysin munilleen ja kuukausipinna puuttui, lähdin mukaan. Liikkeelle lähdettiin 30.1. aikaisin aamulla  kun Risto tuli hakemaan minua kotoa. Saarijärvellä olimme sopivasti auringon nousun aikaan ja pian lintu tulikin ruokinnalle. Hämärässä sain räpsäistyä jonkin dokkarin ennen kuin lintu katosi jonnekin muualle. Olisipa onnistunut näin helposti vuoden vaihteessakin. Tästä ajoimme vielä Vaasaan etsimään Ristolle vuodenpinnaksi tunturikiurua, mutta reilun parin tunnin etsimisellä ei lintua löytynyt. 


Helmikuun 1. päivä to päätimme lähteä hakemaan kk pinnaa Idänturturikyyhkystä Haminasta. Mikan kanssa lähdettiin ajamaan pari tuntia ennen auringon nousua jotta olisimme Haminassa hyvissä ajoin. Eipä tarvinnut taaskaan kauaa odottaa kun kyyhky löytyi tutun ruokinnan yläpuolelta pensaasta. 

Idänturturikyyhky

Haminasta etsimme vielä Mikalle vuodariksi turkinkyyhkyn. Tästä ajoimme Virolahdelle hakemaan virolahtipinnaa koskikarasta. Lintu oli paikalla Kotolankoskella. Tämä oli minun 240. lintulaji Virolahdella. 

Koskikara Virolahden Kotolankoskella


Samalla reissulla etsimme isolokkia Virolahdelta, mutta ei löytynyt. Illalla yritimme vielä kk-pinnaksi punakylkirastasta Helsingin Tähtitorninmäeltä, mutta eipä tämäkään lintu halunnut tulla näkyviin. 

Pe 2.2. kävin kuvaamassa Forssan pikku-uikkua. Liikkeelle lähdin vasta iltapäivän puolella enkä löytänyt lintua heti. Valot alkoivat jo kääntymään hämärän puolelle, joten huippukuvia en taaskaan saanut. Jotain silti.


Pikku-uikku Forssa


Su 4.2. lähdimme Mikan kanssa uudestaan Helsingin suuntaan. Nyt ajoimme ensin suoraan Tähtitorninmäelle. Punakylkirastas tuli noin tunnin odottelun jälkeen ruokinnalle. Tämä oli molemmille kk-pinna ja ässä. Minulle ässä nro 91. 


Talvinen punakylkirastas

Ruokinnalla oli myös kaunis tundraurpiainen

tundraurpiainen eli turpo

Tästä ajoimme Itä-Helsinkiin hakemaan kk-pinna taivaanvuohesta. Saimme  vihiä että lintu olisi yhdellä tutulla ojalla ja niinhän se olikin. Kuvaa ei millään ehtinyt saamaan kun lintu pomppasi lentoon jo kaukaa. No ässä nro 92. 

Illalla kävin vielä etsimässä Karkkilan ukkometsoa. Löytyi kuin löytyikin makaamasta yhden ok-talon pihalta.

Metso koiras Karkkilassa

To 8.2. lähdettiin taas Mikan kanssa Helsinkiin. Tällä kertaa ei ollut tavoitteena mitään ihmeellistä, mutta halusin päästä kuvaamaan lintuja. Ajoimme Viikkiin katsomaan jo tutuksi tullutta luhtakanaa. Sille oli tuotu jälleen päivän ruoka-ateria. Kuvasin kolme sarjaa niistä pikaisista ruokailuista joita se teki. 


Luhtakana Helsinki
Saimme jälleen kuulla , että yhdellä ojalla olisi talvehtimassa lehtokurppa. Päätimme käydä katsomassa linnun. Se oli juuri ennen meitä ajettu lentoon läheiseen metsään. Kävimme hetken muualla ja kun palasimme oli lintu palannut ojaan. Katsoimme sitä niin kaukaa, että kuvaa en siitä saanut. Kiva kk-pinna ja ässä silti. Nro 93.

Kotimatkalla kävimme vielä katsomassa Espoon Träskendan lehtopöllöä. Siellä se nukkui vakio kolossaan. 

Lehtopöllö kolossaan

Retkeily jatkuu...



keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Melkein mäntysirkku, lapinsirkku kuitenkin sekä itäistäturturia




La 20.1. lähdettiin Mikan kanssa oikein  spontaani retkelle! Suuntasimme aamuhämärissä Porkkalaan Pamskatanille staijille. Perille kun pääsimme valui tuttu kärjenpolkuhiki pitkin selkää. Sää oli mukava vaikkakin utuinen. Näkyvyyttä ehkä n. 7km. Tuulta 2-3m/s NE joten se ei käy kärkeen. Merellä oli vielä hiljaista niin kuin kuuluukin. Pari merikotkaa ja satoja/tuhansia alleja näkyi. Västra Pärongrundetilla näkyi pörräävän  8 merisirrin parvi. Hieno havainto, vaikka tämä on jo jokavuotista. 

Sponden retkeilyn meinasi pilata Haminasta löytynyt idänturturikyyhky. Olimme molemmat jo lähdössä sinne kunnes tajusimme, että eihän sinne ole pakko lähteä. Jatkoimme staijaamista ennalta sovittuun aikaan ja lähdimme kävelemään takaisin päin. Parkkipaikalla naputteli taas pohjantikka tutussa kuusessa. Edelleen vaikea kuvattava heikoissa valoissa.

Koiras pohjantikka
Sitten spondeilu sai jäädä. Espoon Kaitalahdelta oli löytynyt kaulushaikara. Kk-pinna molemmille ja minulle vielä talvipinna. Sinne siis lähdettiin. Lintu kyyhötti paikallaan , mutta kummoista kuvaa ei siitä taas saanut. 


Etsi kuvasta kaulushaikara
Haikaran ihmettelyn katkaisi napakasti mäntysirkku-häly Porkkalasta. Sinne siis. Matkalla tuli päivitys, että kuva linnusta näyttää hyvältä. Perille päästyämme oli porukka hieman hukassa linnun suhteen. Sitä ei ollut löytynyt uudestaan. No aloimme seuraamaan pellolla ruokailevaa sirkkuparvea ja pia blokkasin koiras mäntysirkun parvesta. Ilmeisesti kaikki paikalla olevat pääsivät näkemään linnun putkestani. Katselimme lintua hetken kunnes se taas katosi levottoman parven mukana. Mukavaksi plussaksi löysi Andreas Linden parvesta vielä tp koiras lapinsirkun. 

Myöhempi sirkun kuvien tarkastelu alkoi näyttää totuutta. Linnun siipisulissa näkyi hieman kellertävää sävyä joka viittaisi risteymään keltasirkun kanssa. No RK tekee linnusta päätöksen jossain vaiheessa, kuinka paljon keltasirkkua saa mäntysirkku sisältää jotta se voidaan hyväksyä pinnaksi. Olisihan se ollut Tringan elis ja kk-pinna, mutta aina ei näköjään voi voittaa. 

Tundraurpiainen.


 Seuraavana päivänä Su 21.1. Pääsin Salon Riston kyytiin bongaamaan ja kuvaamaan Haminan idänturturikyyhkyä. Olihan se tietenkin minulle Kylynpinna ja kiinnosti kovasti. Lintu tuli ruokinnalle juuri ruokinnan pitäjän ilmoittamaan aikaan. Oli hyvin kuvattavissa eikä juurikaan aristellut ihmisiä. Ystävällinen tapaus.



Idänturturikyyhky (Streptopelia orientalis ssp. meena)
Haminasta kävimme katsomassa vielä turkinkyyhkyt mikä lie pinna jollekin.. ja jatkoimme matkaamme Kouvolaan hakemaan Ristolle vuodenpinnaa ja Kylynpinnaa peltopyystä. Tuttu 7 linnun parvi pölähti taas lentoon ja laskeutui jonnekin ojan länsipuolelle.

Tästä ajoimme Pyhtäälle etsimään jälleen lapin- ja viirupöllöä, mutta eipä löytynyt tälläkään kertaa. 

Matkanvarrella ylitimme kymijoen ja sillalla kuvasin karaa ja saukkoa. 

koskikara

saukko
Kotimatkan varrella kävimme vielä Tolkkisten ruokinnalla. Siellä lenteli varpuspöllö ja tutut tikat olivat ruokailemassa. Punarinta oli kadonnut jonnekin, liekö pakkanen sen jo nujertanut. 

Ma 22.1. käytiin Mikan kanssa Lohjan kierroksella. Myransissa yritimme etsiä hemppoparvesta vuorihemppoja , mutta ei siellä niitä ole. 2 tuntia niitä ihmeteltiin ja hemppoja oli 16+11 sekä useamman sadan urpiaisen parvi missä oli ainakin 10 tundraurpiaista. 

Ristenistä kuittasimme pähkinähakin ja Lohjan läheltä (paikka salattu) eräästä sulaojasta jänkäkurpan.  


Jänkäkurppa 
Tässä tämänhetkiset tammikuun retket päivitetty. Saa nähdä minne sitä seuraavaksi mennään.

Pölysikaselleri ym.


La 13.1. käytiin Jonnan vanhempien luona Hämeenlinnassa syömässä hyvää kalakeittoa. Samalla reissulla kiepattiin Lempäälän kautta missä on jo tovin viihtynyt vanha naaras allihaahka eli pölysikaselleri (Polystica stelleri). Ehdittiin Herralankoskelle tai Katepalinkoskelle noin puoli tuntia ennen auringon laskua. Valot olivat jo menneet muutenkin harmaana päivänä joten mitään kummosia otoksia ei tullut, mutta kuvapinna elis kuitenkin. 



Naaras allihaahka
 Samalla koskella ruokaili myös koskikara. ja läheisellä pellolla tähysteli isolepinkäinen. 

koskikara Cinclus cinclus


Seuraavana päivänä su 14.1. lähdettiin liikenteeseen jälleen Mikan kanssa. Kävimme etsimässä Pyhtäältä pöllöjä, mutta emme löytäneet. Sieltä ajoimme Kouvolaan Jokelan pelloille etsimään peltopyitä mikä olisi molemmille kyly-pinna. Pienen komppaamisen jälkeen 7 linnun parvi pyrähti lentoon olan reunalta. Mukava havainto, varsinkin kun olen näitä käynyt Kylyn puolelta etsimässä jo melko useasti siinä onnistumatta.


Kouvolasta menimme Loviisaan katsomaan Liljendalin Sävträskin lintutornille Siellä viihtynyttä pikkujoutsenta. Vajaan tunnin odottelulla ja kaislikon selaamisella alueelta löytyi myös tavi, haapana ja punasotka. Viimeinen joutsen joka ei vielä ollut nostanut päätään oli se pikkujoutsen. Pinnat plakkariin ja menoksi. 

Illan viimeisillä valoilla menimme vielä katsomaan Porvoon Tolkkisten linturuokintaa. Siellä käy mm. paljon tikkoja ruokailemassa. Tässä eräät.

Valkoselkätikka naaras

Harmaapäätikka koiras.


Ruokinnalla oli myös järripeippoja, paljon tiaisia ja talvehtimista yrittävä punarinta.

Punarinta 

Illan pimetessä ajelimme kotiin mukavan retkipäivän päätteeksi. 


Ti 16.1. tein parin tunnin retken omalle kotipiirialueelle Vanjärven Savimäkeen. Omalla ruokinnallani käy melko vähän lintuja ja lähimetsäkin oli melko hiljainen. Muutama uusi pinna kuitenkin listalle .. kuusitiainen, hippiäinen ja palokärki ja urpiainen ja kuva pihallani viihtyvistä viherpeipoista.

Koiras viherpeippo on kaunis lintu



To 18.1. kävin pienellä kävelyllä Karkkilan Karjaanjoella. Matonpesupaikan läheisellä puimattomalla viljapellolla käy vilske kun joen sorsat, sadat naakat ja varikset sekä  keltasirkut käyvät ruokailemassa pellolla. Tervasillan luona oli yksi koskikara. Harmittavan harmaata ja valotonta on monien lintujen kuvaamiseen.

koskikara




tiistai 23. tammikuuta 2018

Pikkukivoja eteläsuomessa.


La 6.1. lähdimme Mikan kanssa hakemaan tammikuunpinnaa Espoosta. Kaitalahdella on uudestavuodesta asti ollut hippiäisuunilintu paikalla ruokaillen kaislikossa ja rantapuissa meidän hippiäisten kanssa. Lintu löytyi kohtalaisen lyhyellä etsimisellä. 

Espoosta ajoimme suoraan Kotkaan ottamaan toisen kk-pinnan hernekertusta. Lintu oli heti ruokinnalla ja otin siitä muutaman kuvan.


Hernekerttu Kotka.
Kotkasta etsimme Kyminlinnan lähellä viihtynyttä viirupöllöä, mutta emme sitä löytäneet. Läheisen rivitalon pihalla oli kaksi nakkelia. 

Kotkasta ajoimme takaisin Helsinkiin ja kävimme katsomassa Viikin lapinpöllöä. Pöllön luona olimme n. 5min. ja matkamme jatkui .


Lapinpöllö Helsinki Viikki

Seuraava kohteemme oli Nurmijärven Lepsämän merihanhi joka oli kummallekin kk-pinna ja kk-ässä. Hieno homma. Vielä yritimme ehtiä Helsinkiin takaisin katsomaan Haltialassa ollutta suopöllöä, mutta olimme vartin myöhässä. Pöllö oli näkynyt hetken ja jatkanut matkaansa, eikä sitä enää koko loppu iltana löytynyt. No tästä sisuunnuimme ja päätimme tulla seuraavana päivänä sitä yrittämään uudestaan.

Su 7.1. Päätimme olla Haltialassa hyvissä ajoin ennen auringon laskua. Tovin odotettuamme blokkasi Toikan Pekka pöllön lentämässä sänkipellon päällä. Ehdimme katsella pöllöä muutaman sekunnin  kunnes jokin iski siihen altapäin. Kaksi lintua kieppui yhtenä pallona pellon pintaan. Salokorven Jussilla oli kaukoputki mukana ja hyökkääjä paljastui nuoreksi kanahaukaksi joka ei antanut pöllölle mahdollisuuksia, vaan alkoi raatelemaan sitä välittömästi. Olihan näytelmä. Onneksi pöllön tuntomerkit nähtiin hyvin ennen välikohtausta. Saimme molemmat tammikuunpinnan ja Mika taisi saada myös talvipinnan. 

Taas uusi vuosi 2018 käyntiin ekaekaa reissulla.


Nyt jo perinteeksi muodostumassa oleva seikka , eli uusi lintuvuosi polkaistaan käyntiin 1.1. jollain kivalla lajilla tai useammalla. Joulukuun viimeisille päiville näytti olevan herkkua tiedossa Saarijärven suunnassa. Pikkusirkku, keltahemppo ja kuukkeli sekä matkan varrelta joitain perus puutteita. Päätimme Mikan kanssa lähteä liikkeelle jo joulukuun viimeisenä joten olisi mahdollisuus kuitata nämä lajit myös joulukuunpinnoiksi. Aloitimme aamun Muuramessa missä etsimme pikkusirkkua pari tuntia, mutta emme sitä löytäneet. Oli pakko lähteä jatkamaan matkaa koska päivä on todella lyhyt.

Seuraavaksi olimme etsimässä keltahemppoa Saarijärvellä. Taas kului pari tuntia kunnes jostain syystä läheisten koivujen latvoihin lintu tuli ääntelemään muutaman kerran kunnes taas katosi. Aika valju fiilis, kun olin odottanut saavani muutaman kuvan linnusta. No vielä ehdimme mähertämään Laakson Arton porukan kanssa kuukkelin illan viimeisillä valoilla. Ei mennyt niin kuin suunniteltiin.

Majapaikkamme Saarijärvellä oli todella mukava ja siisti B&B majoitus Hepoharju nimisessä maalaistalossa lähellä Saarijärven keskustaa. Hinta oli todella kohtuullinen ja aamiainen oli hyvä. Myös talon väki oli ystävällistä.

 Koska keltahemppo oli ollut niin vaikea, päätimme mennä aamulla ensimmäiseksi katsomaan kuukkelin.  Paikka on melko kaukana tiestä, tietä ei ole aurattu ja Mikan Nissanissa ei ole nelivetoa, Joten  jouduimme tekemään noin 3 km kävelyn suuntaansa. Tarkkaa paikkaa en tarkoituksella kerro, jotta linnut saavat olla mahdollisimman rauhassa. Onneksi linnut tulivat aamupalalle nauttimaan lihapiirakkaa jota minulla oli mukana. Matkan varrelta poimimme luonnollisesti joitakin metsän lajeja, tässä osa: palokärki, pikkukäpylintu, töyhtö- kuusi- ja hömötiainen, pyy, ja teeri.

Kuukkeli aamupalalla


Kuukkelipaikalta kiiruhdimme katsomaan keltahemppoa, mutta koska sitä ei ollut näkynyt koko aamuna emme olleet paikalla kuin 15min. Myöskään pikkusirkkua ei oltu löydetty joten suunnitelmat oli vedettävä uusiksi. Aikaa ei olisi paljoa ja koska Helsingissä olisi kuitenkin vielä paikalla se idän mustaleppälintu päätimme ajaa suoraan sinne. 

Muleli onnistui hyvin ja lohdutukseksi saimme paikalta sarvipöllön. Eipä silti ollut mikään voittajafiilis. No kuukkeli ja phoenicuroides muleli sentään. 

Tilhi Saarijärvellä.

Sellainen oli tämän vuoden ekaekaa. Matka jatkuu..



perjantai 29. joulukuuta 2017

Vielä on vuotta jäljellä


Luulin ettei enään tänä vuonna tarvitse lähteä minnekään säntäilemään, no luuloksi jäi. Helsingin Viikistä löytyi 25.12. aluksi leppälintuna ilmoitettu lintu. Seuraavana päivänä se poimittiin tiedotukseen Mustaleppälintu lajina. 27. 12. Lähdin itsekin sitä etsimään jo aamusta alkaen. Eipä löytynyt koko päivänä vaikka etsijöitä oli varmaan 50. Vasta illalla auringon laskettua tuli tieto että lintu löytyi, mutta olin jo turvallisesti kotona. 28.12. en päässyt aamusta paikalle ja lintu tekee katoamistempun aina päivällä. Se tuli kuitenkin taas esille kun aurinko laski. Päätin lähteä liikkeelle vaikka aurinko oli jo laskenut. Viikissä olin klo 17:15 ja lintu löytyi heti. Kiitos avustajille jotka odotitte minua. Pimeässä linnun löytäminen olisi ollut lähes mahdotonta yksin. 
Lintu ruokaili niityllä katulampun valossa ja kävi välillä puiden alaoksilla huilimassa. 

Mahdollinen koiras Phoenicuroides mustaleppälintu


Miksi mustaleppälintu on niin kiinnostava? Koska se on todennäköisesti itäistä alalajia josta voisi tulla splitti jossain vaiheessa. Kyseisestä Phoenicuroides alalajista on suomesta vain yksi aikaisempi hyväksytty havainto. Tämän määritys oli vielä auki. Täytyisi saada hyvät kuvat linnun siivistä joista pystyisi sulkemaan Leppälintu x mustaleppälintu risteymän pois.

Kuvaaminen pilkkopimeässä oli melko haastavaa. Onneksi olin hankkinut hyvän taskulampun , minkä valossa linnusta sai kohtalaiset kuvat. 









Kaunis lintu
Samalla kun kuvasimme lintua, poimi Kemppaisen Olavi linnun ulostekikkaran steriilin laastarin sisälle. Toivottavasti se ei ole mennyt pilalle kontaminaation takia. Siitä saataisiin lopullinen varmistus linnun lajista.

Miksi lintu on vaikea erottaa leppälintu- risteymästä? Koska linnun pukutuntomerkeissä ei ole oikeastaan mitään eroa. Ainoastaan siipikaaviossa on tunnistettavat erot. Tässä molempien lajien siipikaaviot:


Leppälintu x mustaleppälintu- risteymän siipi


Itäisen Phoenicuroides mustaleppälinnun siipi
 



Viikin mustaleppälinnun siipi
Viikin linnun siipikaavio ja siipisulkien kovertumat näyttäisivät sopivan hyvin Phoenicuroides mustaleppälinnulle. Mutta tietenkin asiasta päättää lopulta RK. Myös se gagganäytteen DNA varmistaa määritystä. Joskus lintuharrastus on melko mielenkiintoista seurattavaa. Itsehän en näistä mitään tiedä, mutta mahtavaa seurata sivusta viisaampien määrittämistä. Toivottavasti näistä tilanteista oppisi jotain uutta itsekin. Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan mitä tästä linnusta paljastuu.

Viime sunnuntaina kävimme Mikan kanssa hakemassa Kaarinasta molemmille joulukuunpinnan kurjesta. Mukava havainto näin joulukuun lopulla.



Kurki



Nyt alkaa viimein ekaekaa- pinnojen keruun suunnittelu. Taitaa Saarijärvi kutsua, ellei vielä tule jotain jytkyä.