perjantai 10. maaliskuuta 2017

Helmi- maaliskuun huippuja mm. ihana Uki


Vaikka on tullut välillä hilluttua ulkomailla, ei se tarkoita sitä etteikö myös Suomessa ole paljon mukavaa kuvattavaa. Aloitan Heti helmikuun alusta. Helsingissä Viikissä on viihtynyt mielenkiintoinen talvehtija, luhtakana. Tätä lintua on käyty bongaamassa paljon mm. kk- ja päiväpinnaksi. Onpa se ihastuttanut monia kuvaajiakin kun se on selvästi kesyyntynyt johtuen päivittäisestä bongauksesta ja sen ruokkimisesta. Sille on kuulemma kelvannut hyvin katkaravut ja silakat. Itsekin kävin hakemassa tästä helmikuunpinnan. 


Luhtakana
Seuraava tavallaan harmittava, mutta silti lopulta mukava bongaustapahtuma tulee Sastamalasta. Jo tammikuun alussa sieltä löytyi ruokinnalta talvea viettävä pikkusirkku. Tämä melko harvinainen talvivieras olisi puuttunut itseltäni tammikuun pinnoista, mutta tieto linnusta tuli suuren yleisön tietoon vasta helmikuun puolella. Toki linnun oli käynyt bongaamassa useampi paikallinen bongariliittoon kuuluva jo tammikuussa, mutta ilmeisesti heidän mielestä on parempi pimittää tällaiset kivat lajit. Eihän se ole kivaa jos kaikki saa sen hoidettua pinnalistoille. 
Minä soitin asiasta bongariliiton työvaliokunnalle (TVK) ja he valtuuttivat minut järjestämään bongauksen paikan päälle. Ruokintaa pitävä perhe ei ollut innostuneita siihen että heidän pihallaan hiipparoi päivittäin bongareita, mutta olivat todella ystävällisiä ja suostuvaisia siihen että se hoidettaisiin yhden viikonlopun aikana. 
4.2. la aamuna paikalle kertyikin mukavasti porukkaa. Itse päätähti vaan ei nyt uskaltanutkaan tulla ruokinnalle. Ilmeisesti pelkäsi liikaa suurta ihmisjoukkoa. Bongaajien onneksi lintu kuitenkin löytyi lähipihoilta ja käsittääkseni kaikki saivat linnusta jonkinlaisen havainnon. Lintu oli selvästi todella arka, enkä siitä kummoista kuvaa saanut, dokkari sentään muistoksi. 


pikkusirkku sastamala

Seuraavana päivänä Kävimme paikalla Mikan kanssa. Jälleen lintu pyöri muilla pihoilla kun löytöpaikan ruokinnalla. Löysin linnun ruokailemassa ruderaateista, mutta saman tien se katosi. Kunnes kaikki näkivät sen hetken ajan yhden pensaan latvassa. Hankala tapaus. Illalla sain tiedon , että lintu oli tullut koulun ruokinnalle pian sen jälkeen kun kaikki bongarit olivat häipyneet maisemista ja tilanne oli rauhoittunut. Samalla reissulla kävimme bongaamassa vielä Sastamalasta pikku-uikun ja peltopyyn.

Vielä ennen etelänmatkaamme kävin kuvaamassa Lohjalla peltopyitä. Nummen alueella liikkuu muutama parvi viime syksynä maastoon päästettyjä lintuja. Nämä ovat onnistuneet välttämään metsästäjien haulit. 


kaksi peltopyytä neljän linnun parvesta Lohjalla
Lomamme jälkeen kävin kuvaamassa Helsingin pikkukivoja lajeja. Käpylinnut olivat nyt paikalla Eiran rannassa. Pikku- ja kirjosiipikäpylinnut ovat viihtyneet kahvila Carusellin lähellä herkutellen Douglaskuusen ja lehtikuusen kävyillä. Lehtikuusissa linnut ovat välillä hienosti kuvattavissa, koska puut ovat melko matalia. 


Kirjosiipikäpylintu kurkottaa kohti herkkupalaa

Pikkukäpylintu on värikkäämpi kuin serkkunsa
Helsingissä on myös tänäkin talvena viihtynyt sarvipöllö samoilla paikoilla kuin ennenkin. Se vain on harvoin hyvin näkyvissä ja kuvattavissa tuijan levästön suojissa . nyt siitä näkyi osittain pää.


Sarvipöllö päiväunilla


Seuraava mukava bongaustapahtuma saatiin järjestettyä Uudenkaupungin Yaran tehdasalueelle.  Mäntysirkun yhteisbongausta yritettiin jo helmikuussa, mutta se kariutui jostain syystä. Nyt päästiin paikanpäälle suurella joukolla. Aamulla 25.2. Yaran tehtaan portille kerääntyi noin 140 bongarin armeija. Minä oli matkassa Kautosen Jonin kanssa. Sirkun suosimalle ruokinnalle käveltiin reippaasti jonossa n. kilometrin matka. 

Lintu oli loppujen lopuksi hyvin löydettävissä kaukoputkilla, mutta osoittautui lähes mahdottomaksi kuvata. Sirkkuparvi oli todella arka eikä suurella joukolla ole mitään mahdollisuutta lähestyä lintua niin ettei se säikkyisi. Siksi kuvat on otettu kaukaa risukoiden läpi. Joni kuittasi eliksen, onnea.


Koiras mäntysirkku keltaisen serkkunsa vieressä. 

Mäntysirkku pyrähti hetkeksi teollisuusrakennuksen katolle. 


Lopulta kun väki oli vähentynyt reilusti ja kuvaus mahdollisuudet olisivat parantuneet tuli kännyköihin tieto , että läheiseltä kalasatamalta oli löytynyt grönlanninlokki. Sitä sitten sännättiin sen perään. Mahdollisesti ne muutamat jotka silti jäivät sirkkupaikalle saivat linnusta kelpo kuvat. Itselläni jäi dokkaritasolle.

No kun oltiin päästy autoon niin tuli uusi tieto , että lokki oli ottanut hatkat ja lähtenyt kaatopaikan suuntaan. Sinne siis suuntasimme. Paikalla oli myös Dahlmanin Markon porukka. Pienen odottelun jälkeen blokkasin linnun laskeutumassa jätelavalle, missä hääri jo meri- ja harmaalokkeja. Lintu ruokaili hetken lavalla, kunnes merikotka ajoi kaikki lokit taivaalle, eikä sitä enään löytynyt takaisin laskeutuvien lintujen seasta. Pian tulikin tieto , että lintu oli palannut kalasatamalle. Sain räpsästyä linnusta pari dokkaria.



Vaalea grönlanninlokki takaa ja edestä.
Seuraavana aamuna 26.2. lähdettiin Mikan kanssa Kouvolan suuntaan. Tarkoituksena oli hakea kk-pinna lapinsirkusta. Linnut olivat myös mukavasti kuvattavissa.



Lapinsirkkuja Kouvola Värälä

Seuraava bongaus oli Riihimäellä 27.2. Paikalliselta jäteveden puhdistamolta oli löytynyt mahdollinen nokivaris. Sitä käytiin Jonnan kanssa katsomassa illan hämärtyessä. Linnusta sain kaukaa todella surkeita kuvia. Niitä en kehtaa täällä näyttää.


Viimeinen bongaus rykäisy heitettiin Mikan kanssa 5.3. Sastamalan pikkusirkku on edelleen maisemissa ja jo etukäteen sovittu bongaus oli juuri tällä maaliskuun ensimmäisellä viikonlopulla. Olimme vanhan koulun ruokinnalla jo hyvissä ajoin ennen klo seitsemää. Lintua odoteltiin pienessä porukassa 2 ja 1/2 tuntia. Kunnes se saapui ruokinnalle ruokailemaan. Maaliskuunpinna molemmille.

Sastamalasta suuntasimme Hattulaan, missä on jo parina päivänä nähty komea koiras mustakaularastas. Lintu oli melko arka, eikä ruokaillut kerrallaan muin jokusen sekunnin kunnes aina pyrähti läheisen männyn suojiin sulattelemaan. Olin sijoittunut huonosti kamerani kanssa enkä saanut linnusta kunnollista kuvaa. Aikaa ei ollut kuin muutama minuutti, koska oli kiire kotiin. Lopulta lintu tuli vielä aremmaksi kun paikallinen rengastaja toi lintukatiskat ruokinnalle. Silloin päätimme lähteä kotiin päin. 



Mustakaularastas koiras
Pienen huilin jälkeen päätettiin vielä lähteä Mikan kanssa iltapäiväksi Porvooseen katsomaan viitatiaista. Hetken odottelun ja etsinnän jälkeen lintu löytyi hienosti erään ok-talon pihapuista. Enkä minä hölmö nyt ottanut kameraa autosta mukaan koska ajattelin että lintu olisi hankalasti kuvattavissa ruokinta-automaatilla -niin kuin yleensä. Nyt olisin saanut todella upeat kuvat tästä linnusta kauniissa auringon paisteessa.. HOH HOIJAA! Aina ei voi voittaa.. No toivottavasti tästä taas oppi jotain. 

Muuten tämä maaliskuun alku on mennyt talokauppa sressissä. Ilmeisesti talosta tarjouksen jättäneet ovat vielä ostamassa asuntomme kuntotarkastuksenkin jälkeen. Lopullinen varmuus selviää tänä viikonloppuna. 

Nyt tulevana viikonloppuna 11.-12.3. pidän Karkkilan työväenopistolla paikallisen luonnonsuojeluliiton kanssa linnunpönttökurssin. Tarkoituksenamme on valmistaa 100 pönttöä 100 vuotisen Suomen kunniaksi. Pöntöt kasataan lauantaina Nyhkälän koulun puutyösalissa ja käydään asentamassa maastoon sunnuntaina. Pöntöt sijoitetaan mahdollisesti harjulle sekä Asemansuon lepikkoon. Kurssi on ilmainen ja mukaan pääsee vielä vaikka ei olekaan ilmoittautunut. Tervetuloa. 

Tänään illalla heitämme myös kevään emsimmäisen pöllöretken Retun, Mikan ja Jonin kanssa. Saa nähdä onko pöllöjä äänessä.


perjantai 24. helmikuuta 2017

Mallorca last (4.) part


Reissumme viimeisenä päivänä ei ollut oikeastaan mitään erikoista suunnitelmaa. Päätimme retkeillä vain lähialueilla, molemmilla kosteikoilla. To 16.2. soi kello taas normaalisti klo 6:00. Aamiainen munalla ja päivän retken lopullinen suunnittelu. Ensimmäinen kohteemme oli Reserva Natural de L'Albufereta.

Koska mitään tavoitelajia ei enään ollut, tuli lintuja kuvattua tänään todella paljon. Ajoimme automme parkkiin lähelle kosteikon pohjoispuolen lintutornia ja ihmettelimme alueen linnustoa sieltä käsin. Ensimmäiseksi tuli tornin alapuolen pusikoihin laulamaan silkkikerttunen. Tästä en vielä koko reissulla ollut onnistunut saamaan kuvaa, nyt olisi paikka.






Melko väritön ja haastava kuvattava silkkikerttunen


Joni painui komppaamaan alueen pusikoita. Seuraava kohde tornin ympärillä oli mustapäätasku pariskunta. 



Mustapäätasku 2 ylintä koiras ja alin naaras


Mikan kanssa ihailimme pikkukotkien lentoa kosteikon yllä Sitten alkoi erikoinen tapahtuma. Kosteikon yläpuolella kaarteli ja lenteli peräkkäin kaksi pikkukotkaa. pian toinen kävi kiinni toiseen ja syöksyi sen jälkeen kaislikkoon. Pian se nousi sieltä ja lensi tiehensä. kuvasarja kertoo lisää taapahtuneesta. 







pikkukotkien riitelyä saaliista


Kyseessä oli ilmeisesti saaliin ryöstö. Sitä emme tiedä tapahtuiko tämä tarkoituksella vai väkisin. Harmittavasti yksi kuvista jäi epäselväksi. Saalislintu oli pieni. Joni ehdotti silkkikerttusta, minä olen niittykirvisen kannalla. Tästä hässäkästä paikalla olleet kolme flamingoa otti siivet alleen ja lensi tornin editse pois.

Lounaspaikkaa etsiessämme näimme tien reunassa komean koiras mustaleppälinnun. Näitä oli saarella paljon tähän aikaan vuodesta. 

mustaleppälintu- muleli

Seuraava retkikohteemme oli se isompi kosteikko 
Park Natural de s'albufera.
Heti alussa joella oli muutama välimerenlokki. Niistä otin jokusen ruudun.


välimerenlokki 

Altailla kävimme katsomassa keskuksen ympäristön piilokojut. Mitään uutta ei altailla ollut tapahtunut. Nyt sain vihdoinkin kunnolla kuvattua piilokojun sillalata sulttaanikanan. 

Komea sulttaanikana


Ykköspolun piilokojulla oli paksujalat mukavasti esillä.


paksujalkoja
Iltavalot alkoivat jo paistaa ja lähdimme kävelemään takaisin autolle päin. Matkan varrella tuli vielä kuvattua pari reissullamme yleistä lintua:

harjalintu
keltahemppo


Illalla kävimme vielä kaupassa ostamassa tuliaiset ja ilta- ja aamupalan tarvikkeet. Hotellilla söimme iltapalaa ja pakkasimme matkatavarat laukkuihin. Seuraavana aamuna olisi herätys klo 5 jotta ehdittäisiin palauttamaan vuokra-auto klo 7 ja olisimme lentokentällä enne kahdeksaa. Lentokenttä ym. jutut sujuivat nyt ilman kommelluksia. Kotona loskaisessa ja harmaassa Suomessa oltiin vielä valoisaan aikaan klo 15. Auton haku lentoparkista ja poikien heitto kotiin. 


Sellainen oli tämänkertainen reissu. Kokonaisuudessaan todella mukava viikon linturetki. Meille sanottiin etukäteen , että menemme saarelle väärään aikaan vuodesta. Eihän sellaista ole kuin väärä aika jos saarella on paljon nähtävää ympäri vuoden.

Toki joitakin lajeja jäi näkemättä mm. punapäälepinkäinen, paikallinen harmaasieppo, moltoninkerttu,  välimerenhaukka  ja ruskohaikara koska ne ovat muuttolintuja ja talvehtivat jossain muualla mm. afrikan mentereella.Toisaalta näimme paljon meille tuttuja muuttolintuja ja joitakin vähälukuisia lintuja kuten marmorisorsia. 

Näkemättä jäivät myös ruskokerttu, pikkuhaikara, vuorikotka  ja alppirautiainen. Niitä olisi pitänyt saarella olla , mutta ne jäivät sitten seuraaavaan kertaan. 

Helmikuu Mallorcalla vastaa luonnossa meidän toukokuuta. Ilma on aamuisin mukavan raikas ja päivälämpötila pyöri 18-21 asteen huitteilla joka päivä. Lehtipuissa ei vielä ollut lehtiä, siksi linnut olivat hyvin näkyvissä. Omena- ja kirsikkapuut kukkivat . Siis todella mukava retkeilysää. Myöskään kuvauksen kannalta ikävää lämpöväreilyä ei juurikaan ollut haittaamassa. 

Hyvää oli myös se, että hotelleista oli 90 % suljettuna. Se tarkoittaa sitä että liikennettä ja hälinää on vähän. Myös kaupoista ja ravintoloista oli suurin osa kiinni. Välillä meinasi lounaspaikan löytyminen olla haastavaa. 

Hintataso on myös edullista talvisesonkiaikaan. Lennot ja hotelli maksoivat nyt 251€/hlö. tilavan farmariauton vuokra ja täysi vakuutus oli yht. 150€/viikko. Yöelämää ei ollut ollenkaan, joten se ei haitannut nukkumista, vaikka hotelli oli vilkkaan pääkadun varrella. 

Kiitos vielä äijille Jonille ja Mikalle mukavasta retkiseurasta. Ensikerralla uudestaan.




torstai 23. helmikuuta 2017

Mallorca part 3


Koska reissumme on ylittänyt puolen välin on aika retkeillä saaren parhailla paikoilla. Siksi Ti 14.2. menemme ensimmäisen kerran saaren lintuparatiisiin Park Natural de s'albuferan kosteikolle. Koska kohde on aivan hotellimme lähellä, saamme nukkua klo 6 asti. Perinteinen kunnon aamiainen alle retkieväät laukkuun ja  menoksi. Ajatuksemme oli kiertää koko alue tämän päivän aikana. 

Auto parkkipaikalle ja kävellen kohti luontokeskusta. jo heti alkumetreillä kuului kaislikosta osmankäämikerttusen laulua. Näitä lintuja kuulimme päivän aikana 5-6 yksilöä. Pian polku alkoi kulkea joen vierusta pitkin ja joen vastapuolelta blokkasimme ensimmäisen yöhaikaran. lintuja näkyi tässä päivehtimispaikassa yli 20, joukossa 2 nuorta yksilöä. 




Yöhaikaroita , alla nuori

Matkamme jatkui keskuksen pihaan. Opaskarttaa tutkiessamme huomasimme että polkuja on alueella yhteensä lähes 20 km. Se saattaa olla melkoinen urakka, mutta tartuimme silti haasteeseen. Täältä pitäisi löytyä yksi tavoitelajeista, pikkuhaikara. Aivan aluksi kiersimme lilan polun kahdelle piilokojulle. Näky kuvausaukosta oli mykistävä. Aurinko nousi ja altaalla näkyi paljon lintuja. 

S'albufera de Mallorca 
 Altaalla näkyi paljon pitkäjalkoja joista osa oli hienosti kuvattavissa.


pitkäjalka
Siellä oli myös monia muitakin kahlaajia: mm. suosirrejä, mustajalkatyllejä, töyhtöhyyppiä mustavikloja ja kaunis parvi avosettejä.


avosetti parvi
Vesilintuja oli myös: harmaasorsia, jouhisorsia, haapanoita, lapasorsia taveja , ristisorsia ja parhaimmistona marmorisorsia ainakin 9 yksilöä. itselleni odotettu WP pinna. Hieno paikka!




Marmorisorsia ja alimmassa edustalla mustajalkatylli.

Matkamme jatkui ja lähdimme kiertämään pitkää punaista lenkkiä joka kiertää koko alueen. Heti matkan alussa näkyi joessa pari kruununokikanaa. Jes taas WP-pinna. 

Kruununokikanalla on punainen kruunu
Loppu osa polusta oli melko turhaa. Mitään uutta tai ihmeellistä lajia emme enään löytäneet. Kuitenkin jotain: osmankäämikerttusia, silkkikerttusia, pikkukotkia, ruskosuohaukkoja,  kalasääski mustajalkatyllejä, punasotkia, heinätavi, sulttaanikanoja mm. Lenkki oli todella uuvuttava ja aurinko paistoi lämpimästi. Näissä varusteissa ei olisi pystynyt polkua kiertämään kovassa helteessä. 

Takaisin keskukselle kierrettyämme olimme jo melko puhki. Silti kävimme Jonin kanssa kävelemässä vielä ruskean polun piilokojulle. Siellä näkyi paljon vesilintuja mm. punasotkia ja tukkasotkia. Paikalla oli myös kuvaksellisesti jalohaikara. 


Jalohaikara.
Keskukselta kiersimme vielä iltavalossa vihreän polun. Uusia lajeja mm. tylli ja paksujalkoja. Pikkuhaikaraa emme löytäneet kovasta yrityksestä huolimatta. Rättiväsyneinä laahustimme takaisin hotellille. Iltapuhteiden jälkeen rojahdimme sänkyyn puoli tajuttomana. Uni taas maistui. 

Aamulla ke 15.2. kello soi taas klo 6. Edellisen päivän raskaus tuntui vielä jaloissa ja päätimme ottaa hieman rennomman päivän. No eihän se onnistu jos haluaa nähdä lintuja.. Aamulla suuntasimme Can Picafortin kaakkoiskulmaan mistä lähti merenrantaa pitkin kulkureitti Son Realin kerttu-paikoille. Ei ollut kerttuja mutta muutama kiva kuva tuli otettua tällä reissulla. Heti alussa oli virtavästäräkki ja nokikana 


virtavästäräkki
nokikana


Rantapolulla oli kivasti esillä kaksi kivikkotöyhtökiurua eli theklaa


kivikkotöyhtökiuru

Rantavarvikkoa ja pusikoita komppasimme vaikka kuinka, mutta sammaria parempaa kerttua emme löytäneet. Ei ollut tämä paikka kehutun loistava . Männikössä piipitti neljä tulipäähippiäistä.

tulipäähippiäinen
Kivien väleistä löytyi myös hauska gekkolisko.

Muurigekko Tarentola mauritanica
Son Real
Tästä jatkoimme matkaamme etsimään pensassirkkua. Niitä pitäisi olla saarella. Aluksi komppasimme Idän suunnassa olevan Artan ylänköalueita, mutta ei sirkkua löytynyt. punapyitä, sinirastaita ja pikkukotkia.
Tästä sisuuntuneina ajoimme vielä saaren itäosassa olevalle Punta de N'amerin niemimaalle. Kävelyä tuli täälläkin jokunen kilometri. Niemellä näimme mm. harjalintuja, keltahemppoja, paksujalkoja yli 30, baleaarienliitäjiä, samettipääkerttuja, mutta ei tietoakaan sirkuista. Takaisipäin kävellessä vähän ennen autoa blokkasi Mika melkoisesta äänimassaasta pensassirkun lauluäänen. Ääntä kohti kävellessä löysin linnun laulamassa korkeassa männyssä. paikalla oli ainakin 5 pensassirkkua. Vielä yksi WP pinna ja mieliala koheni valtavasti. 


pensassirkku
Ilta alkoi jälleen hämärtää , joten tyytyväisinä päivään ajelimme takaisin Port D'Alcudiaan hotellillemme. Kolme reipasta kävelylenkkiä marssimme tänäänkin, yli 10 km päivä. Viimeisestä retkipäivästä vielä yksi jatko-osa...