Piesjänkä

Takaisin kohti etelää ollaan siis tulossa kovaa vauhtia. Heinäkuun pinnoista puuttuu vielä jokunen laji, joten päätämme ajaa Utsjoelta Tenojoen vartta 970 eli Tenontietä Karigasniemeen. Lajeista puuttui mm. hiiripöllö. Tältä tieltä hoitui sekin. Näimme yli 10 hiiripöllöä.

Nuvvuksen kohdalla oli lauleskellut sepelrastaita, mutta jo ennen sitä pysähdyimme hyvän näköiseen paikkaan. Sepelrastaat ei enään laulaneet , mutta varoitteluääntä kuului kyllä. Nuvvuksen kohdalla päätimme nukkua yöunet. 

Aamulla jatkoimme matkaamme Karigasniemelle. Siellä tankkasimme ja söimme aamiaisen. Siitä lähdimme katsomaan kuuluisaa lintupaikkaa Piesjänkää.

Auto parkkiin poroerotusalueen reunaan ja kävelemään. Nyt saatiin ensimmäistä kertaa nauttia itikoista ja mäkäristä. Ja kuumakin oli! Kävellessämme kohti Piesjängän kosteikkoaluetta , näkyi polun itäpuolella tunturikihu. Sitä päätimme mennä kuvaamaan , kun nyt kerrankin on kunnon valot. 

Tunturikihu ilmoittaa että nyt olet väärässä paikassa.

Tunturikihu pariskunta oli hermostuneita. Poikasia emme nähneet, ne oli ilmeisesti piiloutuneet jonnekin. Kihuja kuvasimme lyhyen hetken , kunnes päätimme jättää ne rauhaan.

Tunturikihu on komea lintu

Kosteikon reunassa hajaannuimme. Minä lähdin etsimään lapinkirvistä minkä jotkut olivat tällä paikalla nähneet. Eipä löytynyt , mutta vesipääskyjä oli 2. Toisesta sain jopa jonkun otoksen.

Vesipääsky

Rämpiminen jatkui kosteikossa vielä hetken. Lajeja löytyi. Lapinsirkkuja, lisää vesipääskyjä, jänkäkurppa ja riekko.

Riekko

Olo oli kahlaamisen ja kuumuuden takia melko väsynyt, joten päätin suunnata takaisin autolle. Vaatteet hetkeksi kuivumaan välipalaa syömään ja kohta auton nokka kohti etelää. Aamulla olisi ajatus olla Raumalla ostamassa lippuja Kylmäpihlajan vesibussiin...

Loppuun vielä yksi kuva yön hiiripöllöistä.

Nuori hiiripöllö

Summaus reissusta. Ajomatkaa kertyi reilu 3800 km. Siirtymät on pitkiä ja autossa istutaan melko paljon. Asuntoauto on kyllä näppärä vaikka sillä onkin kokoa. Yöpaikkaa ei tarvitse etukäteen päättää, vaan siihen parkkiin missä on hyvä paikka. 

Valtava pinnojen keruu ja kuvaaminen ei aina toimi yhteen, joten kuvaamisen takia pitäisi pystyä rauhoittumaan paikoilleen pidemmiksi ajoiksi. Toisaalta kyllä sitä hienoja kuvia tulee näinkin. 

Norja on upea paikka. Meillä jäi näkemättä paljon, mutta onneksi kaikki odottaa siellä vielä tulevinakin vuosina. Hornøyan saarelle kannattaa mennä jos haluaa nähdä ruokkilintuja läheltä. Kamerassa ei välttämättä tarvitse olla millejä paljoa, mutta pitkällä putkella ei tarvitse lähestyä lintuja liian lähelle. Muuten linnut kyllä näkee reissun aikana monesta paikasta. 

Itselleni tuli heinäkuunpinnoja 24. Paljon jäi vielä saamattakin, mutta niihin voi keskittyä vaikka seuraavalla heinäkuun lapinretkellä. Hyttysistä emme juurikaan kärsineet. Menomatkalla kova tuuli piti hyönteiset poissa. Norjan rannikolla niitä ei juurikaan ollut. Piesjänkällä niitä oli, mutta myrkky ja itikkahattu oli hyvä yhdistelmä. Mielestäni jälleen erittäin onnistunut reissu! 

Kiitos retkiseurasta Joonatan, Risto ja Isto.

Hornøyan lintusaari

Ti 5.7. klo 9 oli lähtö Hornøyan saarelle Vardøn satamasta. Matka ei mielestäni ollut halpa sillä 40 euroa/hlö 10 min venematkasta/suunta oli melko kallis. No eipä sitä olla tänne asti tultu säästelemään, vaan matkaan lähdettiin koko porukka. 

Sää ei taaskaan ollut meidän puolella, sillä koko päivän oli sankka sumu ja näkyvyys oli max 300m. Käytännössä merelle ei näkynyt ollenkaan. Merellähän olisi voinut lennellä vaikka mitä.. Onneksi sumu ei kuitenkaan haitannut kuvaamista. Ja kuvattavaa todellakin riitti. 

Lajeja ei saarelta löytynyt montaa, mutta yksilömäärät on huikeita. Tuhansittain etelänkiisloja, pikkukajavia ja lunneja. Sadoittain karimetsoja ja ruokkeja sekä kymmenittäin pohjankiisloja. Pikkulintulajisto ei myöskään ole kovin moniopuolinen. Lapinkirvisiä, luotokirvisiä, kivitaskuja, tundraurpiaisia ja vuorihemppoja. Kävimme kääntymässä ylhäällä saaren huipulla missä sijaitsee majakka, mutta kaikki kuvattavat linnut on heti polun alkupäässä ja alkurinteessä. Pikkulinnut viihtyvät enemmän saaren keskellä olevalla niityllä. Tässä parhaat palat tuhansista kuvista joita tuli otettua.

Aloitan Lunnista joka oli itselleni odotetuin kuvauskohde:

Seuraavana karimetso:

Sitten etelänkiisla:

ja vertailuksi pohjankiisla:

Vielä ruokki:

Saaren pikkulinnuista tuli kuvattua luotokirvinen ja vuorihemppo:

Lopuksi vielä äänekkäin, eli pikkukajava:

Saari on kyllä melkoinen kokemus lintuharrastajalle. Aikaa kannatta varata saarella oloon vähintään 2h, me olimme sarella 6h ja se riitti hyvin. Suuta ei kannata pitää avoinna, sillä ulostetta on paljon ilmassa ;) . Myös haju on voimakas ja meteli korvia huumaava. Vaatteet menevät pesuun saarella käymisen jälkeen joten sinne ei kannata laittaa parasta päälle..

Mitään mukavuuksia ei saarella myöskään ole ulkohuussia lukuunottamatta. Huussipinnoille hyvä paikka!

Takaisin vardøssä oltiin ennen neljää iltapäivällä. Suomeen päin lähdimme ajamaan saman tien ja illalla olimmekin jo Suomessa. Seuraava kohteemme oli Karigasniemen Biesjeaggi eli piesjänkä. Sieltä vielä viimeinen blogipäivitys.

Pohjois Norja

Niin päästiin saunapuhtaina koko porukka Nuorgamista Norjan puolelle. Päätimme suunnata suorinta tietä Hamningbergiin asti. Minä menin aluksi nukkumaan ja Isto ajoi. Parin tunnin päästä meni Isto nukkumaan ja Risto ajoi. Ensimmäistä kertaa Pohjoisnorjassa käyneenä on pakko sanoa , että on huikeita maisemia. Jossain kohtaa pysähdyimme kuvaamaan kihuja.

Merikihu

Matka jatkui perille asti. Hamningbergissä Nukuimme kaikki lyhyet yöunet. Aamulla lähdimme kuvaamaan paikallista linnustoa. Merellä lenteli melko paljon lintuja. Etelänkiisloja, pohjankiisloja, lunneja, merimetsoja, allihaahkoja, karimetsoja, pikkukajavia, merikihuja, tunturikihu ja suulia. Itselleni oli lunni ja pohjankiisla WP-pinnoja. Merellä ui myös joitain delfiinejä, ilmeisesti pyöriäisiä, Joitain valaita , ilmeisesti lahtivalaita ja hylkeitä. 

Suula

Paikalliset pikkulinnut tuli kuvattua tehokkaasti. Lapinkirvisiä oli paljon. Eipä näitä juuri meillä Suomessa tähän aikaan tapaa..

Lapinkirvinen koiras

Lapinkirvinen naaras

Rantakivillä pyrähteli luotokirvisiä, mutta eivät päästäneet kovin lähelle kuvaamaan.

Luotokirvinen

Rantaniityllä ruokaili myös urpiaisia ja tundraurpiaisia.

Tundraurpiainen

Meristaijia myös harrastimme, mutta upea lämmin etelätuulinen ilma piti muut merilinnut kaukana rannasta. Joten mitään erikoista ei mereltä löytynyt.

Päätimme kääntää matkamme siis paluusuuntaan. Matkanvarrella pysähtelimme kymmeniä kertoja tapittamaan merta ja merenlahtia, mutta mitään huippua emme onnistuneet löytämään. Koskeloita oli valtavasti samoin haahkoja. Tavallisia kuikkia oli jonkin verran ja mustalintuja ja tukkasotkia. 

Barvikvatnet järven rannalle pysähdyttiin etsimään mm. vesipääskyjä, mutta paikalla oli vain kuikkia ja kaakkureita ja rannalle lenteli kaksi nuorta tunturihaukkaa. Pian tämän paikan jälkeen pysähdyimme merkitylle P-paikalle ja siinä kohtaa oli jonkinlainen lintujentarkkailukoju. Tästä näki hienosti tien eteläpuolella oleville pikku lammille. Paikalla oli ainakin 40 merikihua, kaakkureita, vesipääsky, lapinsirri, pikkukuovi ja lapinsirkku joka tuli lähelle kuvattavaksi.

Lapinsirkku koiras

Tästä jatkoimme matkaamme kohti vardøn saarta. Tunnelia pitkin meren ali saarelle ja katsomaan mistä lähtee vene Hornøyan saarelle. sinne päätimme mennä seuraavana aamuna. Yöksi jäimme nukkumaan vardøn sataman itäpuolelle, aivan meren rantaan kohti pohjoista. Tästä näkyi, kuului ja haistoi huomisen retkikohteemme. Paikalla oli joitakin muitakin turisteja matkailuautoilla ja kuvaajaystävällinen nuori isolokki jonka lukurenkaan pystyi lukemaan JX050.

2kv isolokki

Tämänkertaisen päivityksen jätän tähän. Seuraavaksi kuvia Hornøyan lintusaarelta.

Helteinen heinäkuu ja lappi

Vihdoin pääsen käsiksi heinäkuun ensimmäisen viikon lapin lintukuviin. Lähtöpäivämme oli tällä kertaa pe 1.7.2016. Ajatus oli kerätä reilusti heinäkuunpinnoja kuvaamisen yhteydessä. Matkaseurueemme oli tällä kertaa seuraava. Itseni lisäksi poikani Joonatan lähti mukaan katsomaan lappia elämänsä ensimmäistä kertaa. Mukana myös Virtasen Isto ja uutena retkituttavana Salon Risto Lohjalta.

Risto napattiin kyytiin Karkkilasta 12 maissa ja matkamme kohti pohjoista alkoi. Ensimmäinen etappimme oli Porin Yyterin lietteet. Paikalla oli jo jonkin verran kahlaajia, mutta ei mitään erikoista. Siitä jatkoimme matkaamme Evijärvelle, missä on iso määrä mustatiiroja. Paikalta laskimme ainakin 16 yksilöä. Siitä jatkoimme Kaustisille hakemaan matkailuautoa Timmerbackoilta. Isto tuli tänne asti omalla autollaan. Tavarat kyytiin ja paikoilleen ja matkaan. Isto aloitti ajamisen. 

Ensimmäinen kohteemme oli Kuusamossa sitkeästi aikaa viettänyt paksujalka. Paikalla olimme noin klo 3. Löysin linnun alhaalta pellon reunasta reilun tunnin etsimisen jälkeen. Lintu oli rauhallisesti paikallaan kuovien seurassa. Hälyt menemään tiedotukseen ja radiopuhelimiin. Risto sai napattua eliksen ja minä prosun ja kk-pinnan. Hetken kuvattuamme lintua jokin ajoi koko porukan lentoon , mutta paksujalka palasi samantien samalle paikalle.

Paksujalka

Tämän jälkeen menimme ansaitulle aamu/eliskahville Kuusamon ABC:lle. Kahvit juotuamme lähdimme etsimään sirkkuja. Kuntivaaran suunta ei pettänyt tälläkään kertaa. Pienen kävelyn jälkeen löytyi pohjansirkku pariskunta ja vähän lähempää Venäjän rajaa laulava pikkusirkku. Jälkimmäistä rämmimme Iston kanssa kuvaamaan.

Pikkusirkku koiras

Tästä siirryimme Kuusamon kaatopaikan kupeeseen , missä on lauleskellut sinipyrstöjä kaksi kappaletta. Paikalla oli atrapoimassa Gratu ja Killi. Lähes heti vetäisi lintu yhden säkeen. Risto ja Isto eivät lintua kuulleet kun juuri touhusivat jotain.  Seuraava pysäkki oli Petäjälampi. Sieltä löytyi jälleen lapintiainen sekä kuukkeli poikue. Sieltä suuntasimme Rukalle etsimään virtavästäräkkiä. Tutulta paikalta löytyi peräti kolme lintua.

Virtavästäräkki

Nyt oli kaikki Kuusamon tavoitelajit hanskassa, joten matka jatkui kohti pohjoista. Kyllä onnistui todella helposti! Seuraava etappimme oli Kaunispää. Siellä vain ihailimme hieman maisemia. Siitä jatkoimme ylöspäin. Jossain vaiheessa kun olin nukkumassa näkivät pojat metson tien reunassa. Äkkiä ympäri ja muutama räpsy.

Tästä se Patekin laulaa...

Matkamme jatkui eteenpäin. Perumämmärinjänkällä lenteli suopöllöjä. Valot olivat vähissä, kello oli jotain keskiyötä , mutta pakko oli yrittää.. 

Saalistelevat suopöllöt

Ja ei muuta kuin eteenpäin pieni matka. Ensimmäinen yöpymispaikkamme oli Petsikko, missä staijasimme jonkin aikaa kunnes uni alkoi voittaa. Staiji ei tuottanut mitään erikoista. Muutaman tunni yöunien jälkeen matkamme jatkui kohti Utsjokea missä söimme aamiaisen. Ennen Utsjokea, jossain Kevon kieppeillä kuvasimme ampuhaukkaa..

Ampuhaukka naaras

Maittavan aamiaisen jälkeen kiipesimme Utsjoen Ailegaksen päälle. Sieltä löytyi retkemme seuraavat tavoitelajit keräkurmitsa, lapinsirkku ja kiiruna.

Keräkurmitsa  ja sen poikanen

Lapinsirkku ja sen poikanen

Kiirunapariskunnalla ei näyttänyt olevan poikasia, tai sitten ne olivat hyvin maastoutuneina.

Kiiruna naaras ja koiras

Tästä jatkoimme matkaamme Nuorgamiin. Siellä kävimme kahvilla, Varasimme illaksi saunan ja lähdimme retkelle Pulmankijärvelle. Pulmankijärveen laskevassa Pulmankijoessa oli pakko käydä uimassa. Kyllä teki hyvää! Järven rannalla kuvasin tyllejä ja poroja..

Tämä on pikku tylli

Hei sähän kuset jaloilles

Pulmankijärvellä näkyi myös tunturikihu saalistelemassa. Aikaa tapoimme ihaillen karua maisemaa. Illalla klo 22 menimme saunomaan Tenojoen varteen. Olihan saunalta hienot maisemat jokilaaksoon. Tästä suuntasimme puhtaina kohti Norjaa ja määränpäämme oli Hamningberg , mutta norjan puolelta tuleekin seuraava BLÅG...