Vielä on vuotta jäljellä

Luulin ettei enään tänä vuonna tarvitse lähteä minnekään säntäilemään, no luuloksi jäi. Helsingin Viikistä löytyi 25.12. aluksi leppälintuna ilmoitettu lintu. Seuraavana päivänä se poimittiin tiedotukseen Mustaleppälintu lajina. 27. 12. Lähdin itsekin sitä etsimään jo aamusta alkaen. Eipä löytynyt koko päivänä vaikka etsijöitä oli varmaan 50. Vasta illalla auringon laskettua tuli tieto että lintu löytyi, mutta olin jo turvallisesti kotona. 28.12. en päässyt aamusta paikalle ja lintu tekee katoamistempun aina päivällä. Se tuli kuitenkin taas esille kun aurinko laski. Päätin lähteä liikkeelle vaikka aurinko oli jo laskenut. Viikissä olin klo 17:15 ja lintu löytyi heti. Kiitos avustajille jotka odotitte minua. Pimeässä linnun löytäminen olisi ollut lähes mahdotonta yksin. 

Lintu ruokaili niityllä katulampun valossa ja kävi välillä puiden alaoksilla huilimassa. 

Mahdollinen koiras Phoenicuroides mustaleppälintu

Miksi mustaleppälintu on niin kiinnostava? Koska se on todennäköisesti itäistä alalajia josta voisi tulla splitti jossain vaiheessa. Kyseisestä Phoenicuroides alalajista on suomesta vain yksi aikaisempi hyväksytty havainto. Tämän määritys oli vielä auki. Täytyisi saada hyvät kuvat linnun siivistä joista pystyisi sulkemaan Leppälintu x mustaleppälintu risteymän pois.

Kuvaaminen pilkkopimeässä oli melko haastavaa. Onneksi olin hankkinut hyvän taskulampun , minkä valossa linnusta sai kohtalaiset kuvat. 

Kaunis lintu

Samalla kun kuvasimme lintua, poimi Kemppaisen Olavi linnun ulostekikkaran steriilin laastarin sisälle. Toivottavasti se ei ole mennyt pilalle kontaminaation takia. Siitä saataisiin lopullinen varmistus linnun lajista.

Miksi lintu on vaikea erottaa leppälintu- risteymästä? Koska linnun pukutuntomerkeissä ei ole oikeastaan mitään eroa. Ainoastaan siipikaaviossa on tunnistettavat erot. Tässä molempien lajien siipikaaviot:

Leppälintu x mustaleppälintu- risteymän siipi

Itäisen Phoenicuroides mustaleppälinnun siipi

 

Viikin mustaleppälinnun siipi

Viikin linnun siipikaavio ja siipisulkien kovertumat näyttäisivät sopivan hyvin Phoenicuroides mustaleppälinnulle. Mutta tietenkin asiasta päättää lopulta RK. Myös se gagganäytteen DNA varmistaa määritystä. Joskus lintuharrastus on melko mielenkiintoista seurattavaa. Itsehän en näistä mitään tiedä, mutta mahtavaa seurata sivusta viisaampien määrittämistä. Toivottavasti näistä tilanteista oppisi jotain uutta itsekin. Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan mitä tästä linnusta paljastuu.

Viime sunnuntaina kävimme Mikan kanssa hakemassa Kaarinasta molemmille joulukuunpinnan kurjesta. Mukava havainto näin joulukuun lopulla.

Kurki

Nyt alkaa viimein ekaekaa- pinnojen keruun suunnittelu. Taitaa Saarijärvi kutsua, ellei vielä tule jotain jytkyä.

Vielä huikea joulukuu mm. IP-pinnareissu.

Joulukuu päätettiin aloittaa Mikan kanssa Joulukuunpinnaretkellä  la 2.12. 

Salossa oli viihtynyt joutsen/hanhi parvessa pari lyhytnokkahanhea jo jonkin aikaa. Lynohasta päätettiin aloittaa. Aamulla olimme Salon Villilässä aamun valjetessa. Linnut löytyivä melko pian kun valoa alkoi olemaan riittävästi. 

Tavarat autoon ja kohti seuraavaa osoitetta. Kouvolan Lappalanjärvi ja amerikanjääkuikka. Lintu löytyi lähes heti, joten eteenpäin kohti seuraavaa lajia. Lahden Kujalan jäteasaemalla oli nähty isolokki. Tämä löytyi heti ja matka jatkui kohti kotia. Hyvinkäältä etsimme vielä töyhtöhyypän minulle kk-pinnaksi. Lyhyt päivä oli oikein onnistunut.

Seuraava rykäisy olisi sitten IP-pinnat 6.12. Nyt saimme Mikan kanssa houkuteltua kyytiimme Salokorven Jussin. Kolmistaan lähdimme ajamaan aamulla kohti Kouvolaa Karkkilasta ja tuttua immeriä katsomaan. Kuikka hoitui nopeasti aamun ensivaloilla ja matka jatkui. Kouvolasta vielä tuulihaukka ja siitä kohti Lahtea. Isolokki oli kadonnut eikä Vesijärveltä löytynyt härkälintua. Eteenpäin siis. Koska lyhytnokkahanhet olivat kadonneet Suomesta edellisenä yönä päätimme ajaa seuraavaksi Inkoon Joddböleen etsimään mustaleppälintua. Se löytyi alle 10 min. joten eteenpäin. Salossa olisi muutama mukava Ip-laji. Turkinkyyhkyn kävimme plokkaamassa nopeasti Salon Enolasta. Seuraavaksi menimme etsimään kirjosiipikäpylintuja Varesvuorelle. Niitä ei heti löytynyt, mutta välissä saimme hoidettua isolokin Harrin Paavon hyvästä nuotituksesta. Lopulta loxiatkin onnistuivat viimeisillä valoilla. Tyytyväisinä ajelimme kotiin mukavan retkipäivän päätteeksi. Tähän aikaan vuodesta valoa on niin vähän aikaa, ettei kuvaamiseen jää aikaa vaan koko ajan on kiirehdittävä eteenpäin. 

17.12. su lähdimme Mikan kanssa spondeilemaan Porkkalaan. Merellä oli paljon alleja , mutta mitään muuta ihmeellistä ei löytynyt. Kärjen parkkipaikalla oli pohjantikka naaras ruokailemassa. muutama surkea kuva tuli räpsästyä dokkariksi.

Naaras pohjantikka

Tässä onkin sitten tämän vuoden retkeilyt tähän mennessä. Saa nähdä tuleeko vielä jotain bongattavaa tälle vuodelle vai alammeko suunnittelemaan ekaekaa pinnoja.

Loppusyksy ja alkutalvi.

Vuoden suuremmat retket on suoritettu ja vielä yhteenveto viimeisistä retkistä. 

La 14.10. lähdettiin moikkaamaan Jonnan mummoa. Matkan varrelta hain lokakuunpinnaksi punakaulahnhen Joutsasta. 

Valkoposkihanhiparvi jossa punakaulahanhi

Samalla reissulla kuvasin hiiripöllöä joita tänä vuonna on eteläsuomessa poikkeuksellisen paljon. 

Hiiripöllö

Seuraavana päivänä 15.10 Pe lähdettiin Mikan kanssa retkelle Helsingin seudulle. Kävimme mm. Espoossa Soukan kasavuorella moikkaamassa Cederiä. Kirkkonummen puolella lenteli mukavasti petoja. mm merikotkia, 7 maakotkaa ja piekanoja. kasavuorella kuvasin pikkukäpylintu pariskuntaa.

koiras ja naaras pikkukäpylintu.

Yksi syksyn kovimmista lajeista oli Hangosta löytynyt kääpiökerttu, nana. Itse pääsin töiden puolesta sitä bongaamaan vasta to 19.10. Aluksi tilanne vaikutti tovottomalta, mutta kiitos Jössen ja radiopuhelimien, lintu löytyi hienosti. Kuvaaminen oli mahdotonta, mutta uskoisin tämän maiseman muistuvan kaikkien bongareiden mieleen. Elis napsahti listalleni.

Jörgen ja kääpiökerttu kuvan vas. reunassa olevassa ruusupensaassa

Hangosta ajoin kotiin vielä Espoon kautta. Finnålla oli vielä nähty pari liejukanaa joka puuttui minulta kk-pinnoista. Onnekseni se löytyi melko pian itäpuolen rannalta. 

Liejukanalla on hyvä maastoväri.

Pe 20.10. tuuttasi jälleen Megaa. Vaasan edustalta Mustasaaren Västra Norrskäriltä löytyi tuhkakirvinen. 1. havainto Suomesta. Sinne siis. Havainto tuli sen verran myöhään tietoon, että enään tänä päivänä ei ehtinyt. Venepaikkaa siis varaamaan seuraavalle aamulle. Kautosen Joni varasi venekyydit. Päätimme Mikan kanssa lähteä jo illalla liikenteeseen. Varasin edullisen hotelliyön Vaasasta. näin saimme nukkua muutaman tunnin pidempään. Kaikki sujui hienosti koko päivan, paitsi että kyseistä lintua ei löytynyt. Hieno saari, hieno keli ja hienoa seuraa. Ainoa lohtu oli kk-pinna pulmusesta ja vuodari yli lentäneistä taviokuurnista.

Lokakuun loppu ei muuta antanut joten seuraavaksi marraskuun kimppuun.

1.11. päätettiin lähteä oikein kk-pinna retkelle Mikan kanssa. Aamulla startattiin pimeässä suuntana Mynämäki. Sielllä oli viihtynyt jo jonkin aikaa jalkansa loukannut suokukko kapustarinnan ja töyhtöhyyppien kanssa. Linnut löytyivät raskaan etsimisen jälkeen mullospellosta. eipä ollut helppo nakki, mutta onnistui silti. Tästä päätimme mennä Poriin missä oli ollut jokusen päivän nuori keltavästäräkki nuoren västäräkin seurassa.  Lintu löytyi heti Yyterin surffirannalta.

Keltavästäräkki

Porista yritimme etsiä vielä mustavarista, mutta eipä löytynyt. Maaviikin pelloilla oli isossa joutsenparvessa yksi nuori pikkujoutsen. 

4.11. Käytiin hakemassa Mikan kanssa molemmille kk-pinnaksi lyhytnokkahanhi Tuusulan vanhakylästä. Samalla reissulla kävimme vielä etsimässä suopöllöä Riihimäen Sammalistonsuolta, mutta eipä löytynyt. Hauska sorsaparvi kuitenkin. Paikalla oli myös 5 pikkujoutsenta.

Mikä ei kuulu joukkoon? 

Seuraava mukava laji oli 7.11. Lahdesta löytynyt pikkuruokki. Itse ehdin paikanpäälle vasta iltapäivällä. Lintu oli todella vaikeasti nähtävissä Vesijärven keskellä sukeltelemassa lokkien seassa. Näin linnun kahteen otteeseen, mutta monikaan ei sitä silloin nähnyt.

12.11. su käytiin Mikan kanssa Hangossa. Mitään erikoista emme löytäneet vaikka edellisenä päivänä oli kylällä nähty keltahemppo. Sitä etsimme tovin, mutta ainoa mukava asia joka jäi muistoksi oli ruokailevat rastaat kauniissa säässä.

punakylkirastas

Räkättirastas

To 16.11. käytiin Mikan kanssa hakemassa Salon Korvenmäen kaatopaikalta kk-pinnaksi isolokki. Pienen etsimisen jälkeen lintu löytyi kipiltä. 

Isolokki naakkojen seurassa

Marraskuun viimeinen bongaus oli 30.11. kun Ylätalon Teo löysi amerikanjääkuikan Kouvolasta. Olihan sitä immeriä pakko lähteä katsomaan. Mika kuittasi itselleen eliksen. Itse sain tästä kylyn-pinnan. Onneksi olkoon molemmille. Lintu ui Lappalanjärvellä melko kaukana rannasta ja pienessä lumi/räntä sateessa. Valot olivat surkeat eikä kunnon kuvaan ollut mahdollisuutta. 

Talvipukuinen amerikanjääkuikka

Siinä oli marraskuun retkeilyt.

 

Syksyinen Utö APLAN retkellä

Vuosi lähenee taas loppuaan ja näin joulun vapaapäivinä on hyvää aikaa paketoida loppuvuden linturetkeily.

Pian Espanjan retken jälkeen oli vuorossa Aplan järjestämä 4 päivän retki aina niin ihanalle Utön saarelle. Retkueemme oli tällä kertaa noin 15 hlöä. Torstaina 28.9. startattiin tilaamallamme bussilla Karkkilan linja-autoasemalta klo 11. Perillä saaressa olimme vasta illalla, joten parhaat havainnot tulivat matkan varrelta yhteysaluksen kannelta. Ei mitään erikoista , mutta lintuja tarkkailtiin koko matkan ajan m/s Kökarin kannelta. Majoituimme porukalla Hotellin Fågelliin.

  

Pe 29.9. alkoi tasaisen harmaana mutta poutaisena. Aamulla olimme hetken meristaijilla luotsiasemalla jonka jälkeen kävimme hotellin aamiaisella. Saaressa olivat myös Vanhat tutut Vuorisen Kari ja Lindemanin Kalle. Saari kierrettiin tarkasti isolla porukalla ja kyllähän sieltä löytyi vielä paljon lintuja vaikka syksy on jo kohtalaisen pitkällä. Hysyjä oli vielä saaressa mukavasti. Tiltaltteja, pajulintuja kerttuja, sieppoja ym. Pikkusieppoja oli saaressa 3 joista tuli kuvattua tätä itäniityn reunapusikoissa rätissyttä yksilöä. 

Pikkusieppo

Itäniityn komppaus tuotti retkilajilistalle jänkäkurpan ja suopöllön. Pöllö jäi hetkeksi istumaan itäniityn polun varteen.

Suopöllö 

Päivän paras havainto oli kuitenkin Itäniityn rannasta löytynyt sinipyrstö. Itselleni kolmas havainto saaressa. Tästä sai jotkut Aplalaiset jopa eliksen. Onnittelut heille.

Sinipyrstö

Illalla näytin hotellin auditoriossa kuvaesityksen Pohjois-Espanjan retkeltä. 

la 30.9. taas tutut rutiinit. Aamustaiji ja hotellin runsas ja herkullinen aamiainen. Edelleen oli saaressa paljon lintuja. Hyönteissyöjiä vielä liikkeellä mukavasti. Niistä tuli kuvattua mm. leppälintua joka söi innokkaasti muurahaisia päälaiturin edustalla. 

Leppälintu

Itäniityn reunalla kierteli pieni käpylintuparvi jonka seassa oli yksi isokäpylintu.

Isokäpylintu naaras

Saaressa kierteli myös ainakin kaksi isolepinkäistä. Tämä yksilö viihty hotellin alueella.

Isolepinkäinen

Muuten päivä ei tuottanut kovin kummoisia havaintoja. 

Su 1.10. oli kotiinlähtöpäivä, mutta koska alus lähtee vasta iltapäivällä on koko aamupäivä aikaa retkeillä. Aamustaiji jäi nyt lyhyeksi, koska halusin komppaamaan saarta. Ei kuitenkaan löytynyt mitään ihmeellistä. Vielä tuhti aamiainen hotellilla ja saarta kiertämään. Itselleni reissun paras havainto oli itäniityn rannalla ollut lokakuunpinna sinirinta. 

Sinirinta

Muita pinnoja ei tämän kertainen Utön reissu tarjonnutkaan. Loppuun laitan vielä kuvan hienosti kuvattavissa olleesta järripeiposta joka ahmi runsasta pihlajanmarja satoa.

Järripeippo

Alus lähti aikataulussa kohti mannerta. Lautalla seurattiin melko kiivasta hanhi ja vesilintumuuttoa. Illalla olimme myöhään kotona. Kiitos jälleen kaikille matkaan osallistuneille ja kaikille lintukavereille. 

GRAN ESPAÑA 2/2

merikeiju

Seuraavat kolme päivää retkeillään Espanjan Galician alueella. Meriretkellä ja merilintustaijilla Baresin niemen kärjessä.

Ma 18.9. oli vihdoin vuorossa merilinturetki. Aamulla kello soi tuttuun tapaan klo 6. Ulkona satoi kaatamalla vettä. Aamupesulle ja klo 7 alkavalle hotellin aamiaiselle. Tällä kertaa aamiainen olikin todella upea. Täydellä vatsalla kyllä jaksaa. Veneretki lähti läheisestä satamasta klo 10, joten oli aikaa käydä jossain. Kävimme nopeasti läheisellä kahlaajalietteellä, mutta tihkusade haittasi havainnointia. Paikalta löysimme vain peruslajistoa Takaisin hotellille hakemaan loput tarvittavat tavarat ja menoksi. 

Karimetsoja 

Rannassa hyppäsimme Chasula-tyyppiseen n. 45 jalkaiseen kalastusalukseen. Vettä ei juuri nyt satanut, mutta taivas oli tumma. Tuuli oli yltynyt selvästi ehkä n. 10 m/s, mutta tuulen suunta oli hyvä. Lounaistuuli painaa lintuja lähemmäksi rantaa.  Matkamme veneellä kesti yllättävän kauan simpukkaviljelmien keskellä ennen kuin olimme pelipaikoilla. Jo satamaalueella meitä ilahdutti ensimmäinen merikeiju. Merikeijuja kiersi aluksemme ympärillä jokunen. Baleaarienliitäjä ohitti myös aluksemme. Aallot kasvoivat, vene kallisteli ja keinui ja vettä satoi. Kuvaaminen oli enemmän kuin haastavaa. Veneen keulassa ui kaksi delfiiniä.

Baleaarienliitäjä

Pian ensimmäinen chum - haiseva kalan perkuujätteistä ja ruokaöljystä valmistettu houkutuspallero heitettiin mereen.  Lähes saman tien paikalle tuli merikeijuja ja etelänharmaalokkeja. Vettä satoi edelleen ja kuvaaminen oli lähes mahdotonta. Löyhkän keskellä ajeltiin muutaman kerran edestakaisin sitten ajettiin ulommas. 

Merikeijuja 

Taas chum veteen. Merikeijujen määrä alkoi olla jo useita kymmeniä. Seassa vilahteli keltanokkaliitäjiä, mutta kaukana. Paikalle tuli merikihu, baleaarienliitäjä ja pikkuliitäjä. Pian huomasimme lokkien seassa lentelemässä myrskylinnun, kuulemma hyvä Espanjan laji. Isokihuja tuli pari kappaletta kiusaamaan lokkeja. Pian Petro blokkasi pari tiiralokkia. Huh mitä tykitystä. Sadekin oli jo lakannut, mutta valoa ei vielä ollut paljon. 

myrskylintu

pikkuliitäjä

aikuinen suula

Matka jatkui kauemmas ulapalle ja taas chum veteen. Merikeijuja oli ympärillämme varmaan toista sataa. Pikkuliitäjä roikkui perässämme. Lokkeja tuli lisää ohi ajaneen troolarin luota. Taas isokihuja ja toinen myrskylintu. Isoliitäjä ja nokiliitäjä vilahti ohi, mutta kamera ei suostunut tarkentamaan kuin toiseen kohteeseen. Samassa huomasimme merikeijujen seassa kaksi hieman isompaa etelänkeijua. 

ad tiiralokki

isoliitäjä

Etelänkeiju

Tämän kertainen myrskylintu ei ollut niin onnekas. Se sai sisuksiinsa jostain syöttipalan jonka sisällä oli pitkänsiiman koukku ja siimaa. Miehistö koukkasi haavoittuneen linnun alukseen haavilla, mutta se oli ilmeisesti ehtinyt nielaisemaan koukun jo syvemmälle. Lintu heitettiin takaisin mereen, todeten että tämä lintu ei selviä. No siitä tulee ravintoa jollekin toiselle. Ympärillämme pyöri edelleen paljon lintuja.

Isokihu

nuori suula

tumma baleaarienliitäjä

Oli tullut aika kääntää veneen keula kohti mannerta ja palata kiertotietä takaisin rantaan. Matkan varrella näkyi mm. keltanokkaliitäjiä, riuttatiiroja ja baleaarienliitäjiä. Lensipä ohitsemme myös mustanmerenlokki.

keltanokkaliitäjä

riuttatiira

talvipukuinen mustanmerenlokki

 Miehistö tarjosi maittavan ja tuoreen simpukka-aterian ja kyytipojaksi pari olutta. Aurinko paistoi ja tuuli oli laantunut. Matkan varrella ihailimme pullonokkadelfiinien ruokailua ja katselimme upeita maisemia. Luodoilla oli kaksi muuttohaukkaa vahdissa. Karimetsoja, riuttiksia, karikukkoja  ym. peruslajistoa oli paljon nähtävänämme. 

Rantaan päästiin iloisin mielin. Olihan meriretkemme enemmän kuin onnistunut. Tavarat kyytiin ja auton keula kohti pohjoista. Seuraava hotellimme sijaitsee Porto De Baresin kylässä. Siellä saimme nukkua seuraavat kolme yötä vaihtamatta hotellia. Hotellille päästiin illalla. Huoneisiin kirjautuminen ja kamojen roudaaminen sinne. Sen jälkeen hotellin ravintolaan illalliselle. Päivästä tyytyväisenä unten maille.

Ti 19.9. heräsimme puoli seitsemän ja aamiainen (jälleen vaatimaton) oli katettu meille 7:30.

Aamiaisen jälkeen ajoimme juuri auringon noustessa Estaca de Baresin niemelle. Staijipaikka sijaitsi paikallisen lintuaseman rakennuksen seinustalla. Keli oli liian hieno, mutta nähtävää riitti kuitenkin meille joilla ei ole kokemusta paikan hurjasta menosta. 

Pikkuliitäjiä kymmeniä, baleaarienliitäjiä satoja, suulia, isokihuja, merikihuja, keltanokkaliitäjiä, nokiliitäjiä. 

Pian lähdin komppaamaan kameran kanssa maastoon. Ruskokerttuja vilisi pusikoissa, niitä oli mentävä kuvaamaan, Olihan se jälleen WP-pinna.

Ruskokerttu

Rannassa hyppeli useampi mustaleppälintu ja peukaloiset lauloivat. Mustapäätasku oli myös yleinen. Heinäkertun varoitusääntäkin kuului välillä.

koiras mustapäätasku

koiras mustaleppälintu

Heinäkerttu

 Loppupäivänä emme mitään ihmeellistä nähneet, nautimme vain hienosta säästä ja staijaamisesta. Illan hämärtyessä hotellille ja läheiseen ravintolaan illalliselle ja sen jälkeen taas nukkumaan.

Ke 20.9. alkoi samoilla rutiineilla. Staijipaikalle pääsimme jälleen juuri kun aurinko nousi merestä kirkkaan punaisena. Muutto oli aivan samanlaista, liitäjiä ja kihuja matkasi kohti länttä. Tänään päätin ottaa muutaman kuvan merellä matkanneista muuttolinnuista. 

Suulia muutti satoja

Baleaarienliitäjä ja edustalla keltanokkaliitäjä

Baleaarienliitäjiä ja keskella yksi pikkuliitäjä

Myös mustalintuja muutti satoja

 Iltapäivän muutto oli hieman erilainen sillä kihuja oli paljon enemmän liikkeellä. Nyt näimme muutaman leveäpyrstökihun, muutaman tunturikihun, isokihuja ja useita merikihuja. Illan paras anti oli kun Pekka blokkasi mereltä keijun joka määrittyi myrskykeijuksi ja pian löytyi toinen perästä. Hieno laji ja wp-pinna lähes kaikille. Illan viimeisissä valoissa kaivoimme Petron kanssa vielä kihuja horisontista. Kyllä oli leppoisa päivä. 

Iltapalan jälkeen jälleen nukkumaan. Seuraava päivä olisikin sitten viimeinen kokonainen retkipäivä jonka aikana siirtyisimme lähes 600 km Madridin lähelle hotelliin. Huomiseksi ei oltu luvattu hyvää keliä, vettä ja tuulta.

To 21.9. alkoi rankassa sateessa. Silti aamupesulle ja aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen päätimme kuitenkin mennä staijipaikalle tsekkaamaan tilanteen. Vesisateessa jaksoimme tuijottaa tyhjää merta vajaan tunnin, kun päätimme palata hotellille ja laittaa kamat kasaan ja siirtyä matkaan.

Tihkusateessa ja sumussa lähdimme sitkeästi etsimään paikalla viihtynyttä amerikankurmitsaa. Ylänköalueella vastaan tuli likomärät Janne, Pekka ja Markku. Näkyvyys oli vain vaivaiset 50m eivätkä he olleet löytäneet lintua. Tilanne näytti synkältä, mutta minä päätin mennä komppaamaan. Noin tunnin komppaamisen jälkeen olimme luovuttamassa, kun yhtäkkiä sumu hieman hälveni. Rinteessä näkyi joku punapaitainen mies joka heilutti meille käsiä. Sinne mars ja lintu oli aivan hänen edessään kahden kapulan kanssa. Porukka paikalle ja kuvat plakkariin. 

Kapustarinta

Amerikankurmitsa

 Tästä iloisina päätimme lähteä ajamaan kohti Madridia. Olimme kuitenkin sen verran hyvissä ajoin liikenteessä, että päätimme retkeillä vielä ylänköarolla. Sieltä löysimme paljon lintuja, mm. 100 arokiurua ja paljon kalliovarpusia. 

Kalliovarpunen hemppojen kanssa

töyhtökiuru

Auringon jo laskiessa tokaisin, että tuskin enään mitään ihmeellistä löydetään. Lähes samassa Petro näki tien vieressä kelossa vihertikan. Tikka jäi vielä lähistölle ihmettelemään meitä ja sain napattua jonkin dokkarin. 

Vihertikka

Kyllähän oli hieno päätös tälle lintupäivälle. Tästä ajoimme viimeisen yön hotellille ja nautimme juhlavan illallisen hotellin ravintolassa. 

aamulla klo 4 herätys , kamat kasaan ja kohti lentokenttää. Koneemme lähti klo 8 ja Vantaalla olimme klo 13 maissa. Pikkubussilla Jumboon hakemaan auto, Petron heitin omaan kotiinsa Lohjalle, ja sen jälkeen ajelin kotiin. 

Oli todella hieno reissu. Minulle napsahti 23 WP-pinnaa ja espanjanpinnoja en ole vielä edes laskenut. Kokonaislajimäärämme oli 178. 

Kiitos vielä mukavasta retkestä Tringa ja Varsinkin Petro Pynnönen. Sekä mukavasta ja kärsivällisestä retkiseurasta Ilkka, Seppo, Timo sekä Ritva ja Kim.