sunnuntai 24. syyskuuta 2017

GRAN ESPAÑA 2/2



merikeiju

Seuraavat kolme päivää retkeillään Espanjan Galician alueella. Meriretkellä ja merilintustaijilla Baresin niemen kärjessä.

Ma 18.9. oli vihdoin vuorossa merilinturetki. Aamulla kello soi tuttuun tapaan klo 6. Ulkona satoi kaatamalla vettä. Aamupesulle ja klo 7 alkavalle hotellin aamiaiselle. Tällä kertaa aamiainen olikin todella upea. Täydellä vatsalla kyllä jaksaa. Veneretki lähti läheisestä satamasta klo 10, joten oli aikaa käydä jossain. Kävimme nopeasti läheisellä kahlaajalietteellä, mutta tihkusade haittasi havainnointia. Paikalta löysimme vain peruslajistoa Takaisin hotellille hakemaan loput tarvittavat tavarat ja menoksi. 

Karimetsoja 


Rannassa hyppäsimme Chasula-tyyppiseen n. 45 jalkaiseen kalastusalukseen. Vettä ei juuri nyt satanut, mutta taivas oli tumma. Tuuli oli yltynyt selvästi ehkä n. 10 m/s, mutta tuulen suunta oli hyvä. Lounaistuuli painaa lintuja lähemmäksi rantaa.  Matkamme veneellä kesti yllättävän kauan simpukkaviljelmien keskellä ennen kuin olimme pelipaikoilla. Jo satamaalueella meitä ilahdutti ensimmäinen merikeiju. Merikeijuja kiersi aluksemme ympärillä jokunen. Baleaarienliitäjä ohitti myös aluksemme. Aallot kasvoivat, vene kallisteli ja keinui ja vettä satoi. Kuvaaminen oli enemmän kuin haastavaa. Veneen keulassa ui kaksi delfiiniä.


Baleaarienliitäjä



Pian ensimmäinen chum - haiseva kalan perkuujätteistä ja ruokaöljystä valmistettu houkutuspallero heitettiin mereen.  Lähes saman tien paikalle tuli merikeijuja ja etelänharmaalokkeja. Vettä satoi edelleen ja kuvaaminen oli lähes mahdotonta. Löyhkän keskellä ajeltiin muutaman kerran edestakaisin sitten ajettiin ulommas. 



Merikeijuja 

Taas chum veteen. Merikeijujen määrä alkoi olla jo useita kymmeniä. Seassa vilahteli keltanokkaliitäjiä, mutta kaukana. Paikalle tuli merikihu, baleaarienliitäjä ja pikkuliitäjä. Pian huomasimme lokkien seassa lentelemässä myrskylinnun, kuulemma hyvä Espanjan laji. Isokihuja tuli pari kappaletta kiusaamaan lokkeja. Pian Petro blokkasi pari tiiralokkia. Huh mitä tykitystä. Sadekin oli jo lakannut, mutta valoa ei vielä ollut paljon. 

myrskylintu

pikkuliitäjä

aikuinen suula


Matka jatkui kauemmas ulapalle ja taas chum veteen. Merikeijuja oli ympärillämme varmaan toista sataa. Pikkuliitäjä roikkui perässämme. Lokkeja tuli lisää ohi ajaneen troolarin luota. Taas isokihuja ja toinen myrskylintu. Isoliitäjä ja nokiliitäjä vilahti ohi, mutta kamera ei suostunut tarkentamaan kuin toiseen kohteeseen. Samassa huomasimme merikeijujen seassa kaksi hieman isompaa etelänkeijua. 


ad tiiralokki

isoliitäjä


Etelänkeiju


Tämän kertainen myrskylintu ei ollut niin onnekas. Se sai sisuksiinsa jostain syöttipalan jonka sisällä oli pitkänsiiman koukku ja siimaa. Miehistö koukkasi haavoittuneen linnun alukseen haavilla, mutta se oli ilmeisesti ehtinyt nielaisemaan koukun jo syvemmälle. Lintu heitettiin takaisin mereen, todeten että tämä lintu ei selviä. No siitä tulee ravintoa jollekin toiselle. Ympärillämme pyöri edelleen paljon lintuja.


Isokihu

nuori suula

tumma baleaarienliitäjä


Oli tullut aika kääntää veneen keula kohti mannerta ja palata kiertotietä takaisin rantaan. Matkan varrella näkyi mm. keltanokkaliitäjiä, riuttatiiroja ja baleaarienliitäjiä. Lensipä ohitsemme myös mustanmerenlokki.

keltanokkaliitäjä

riuttatiira

talvipukuinen mustanmerenlokki


 Miehistö tarjosi maittavan ja tuoreen simpukka-aterian ja kyytipojaksi pari olutta. Aurinko paistoi ja tuuli oli laantunut. Matkan varrella ihailimme pullonokkadelfiinien ruokailua ja katselimme upeita maisemia. Luodoilla oli kaksi muuttohaukkaa vahdissa. Karimetsoja, riuttiksia, karikukkoja  ym. peruslajistoa oli paljon nähtävänämme. 

Rantaan päästiin iloisin mielin. Olihan meriretkemme enemmän kuin onnistunut. Tavarat kyytiin ja auton keula kohti pohjoista. Seuraava hotellimme sijaitsee Porto De Baresin kylässä. Siellä saimme nukkua seuraavat kolme yötä vaihtamatta hotellia. Hotellille päästiin illalla. Huoneisiin kirjautuminen ja kamojen roudaaminen sinne. Sen jälkeen hotellin ravintolaan illalliselle. Päivästä tyytyväisenä unten maille.

Ti 19.9. heräsimme puoli seitsemän ja aamiainen (jälleen vaatimaton) oli katettu meille 7:30.
Aamiaisen jälkeen ajoimme juuri auringon noustessa Estaca de Baresin niemelle. Staijipaikka sijaitsi paikallisen lintuaseman rakennuksen seinustalla. Keli oli liian hieno, mutta nähtävää riitti kuitenkin meille joilla ei ole kokemusta paikan hurjasta menosta. 
Pikkuliitäjiä kymmeniä, baleaarienliitäjiä satoja, suulia, isokihuja, merikihuja, keltanokkaliitäjiä, nokiliitäjiä. 

Pian lähdin komppaamaan kameran kanssa maastoon. Ruskokerttuja vilisi pusikoissa, niitä oli mentävä kuvaamaan, Olihan se jälleen WP-pinna.


Ruskokerttu

Rannassa hyppeli useampi mustaleppälintu ja peukaloiset lauloivat. Mustapäätasku oli myös yleinen. Heinäkertun varoitusääntäkin kuului välillä.

koiras mustapäätasku

koiras mustaleppälintu



Heinäkerttu

 Loppupäivänä emme mitään ihmeellistä nähneet, nautimme vain hienosta säästä ja staijaamisesta. Illan hämärtyessä hotellille ja läheiseen ravintolaan illalliselle ja sen jälkeen taas nukkumaan.

Ke 20.9. alkoi samoilla rutiineilla. Staijipaikalle pääsimme jälleen juuri kun aurinko nousi merestä kirkkaan punaisena. Muutto oli aivan samanlaista, liitäjiä ja kihuja matkasi kohti länttä. Tänään päätin ottaa muutaman kuvan merellä matkanneista muuttolinnuista. 

Suulia muutti satoja

Baleaarienliitäjä ja edustalla keltanokkaliitäjä

Baleaarienliitäjiä ja keskella yksi pikkuliitäjä

Myös mustalintuja muutti satoja




 Iltapäivän muutto oli hieman erilainen sillä kihuja oli paljon enemmän liikkeellä. Nyt näimme muutaman leveäpyrstökihun, muutaman tunturikihun, isokihuja ja useita merikihuja. Illan paras anti oli kun Pekka blokkasi mereltä keijun joka määrittyi myrskykeijuksi ja pian löytyi toinen perästä. Hieno laji ja wp-pinna lähes kaikille. Illan viimeisissä valoissa kaivoimme Petron kanssa vielä kihuja horisontista. Kyllä oli leppoisa päivä. 

Iltapalan jälkeen jälleen nukkumaan. Seuraava päivä olisikin sitten viimeinen kokonainen retkipäivä jonka aikana siirtyisimme lähes 600 km Madridin lähelle hotelliin. Huomiseksi ei oltu luvattu hyvää keliä, vettä ja tuulta.

To 21.9. alkoi rankassa sateessa. Silti aamupesulle ja aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen päätimme kuitenkin mennä staijipaikalle tsekkaamaan tilanteen. Vesisateessa jaksoimme tuijottaa tyhjää merta vajaan tunnin, kun päätimme palata hotellille ja laittaa kamat kasaan ja siirtyä matkaan.

Tihkusateessa ja sumussa lähdimme sitkeästi etsimään paikalla viihtynyttä amerikankurmitsaa. Ylänköalueella vastaan tuli likomärät Janne, Pekka ja Markku. Näkyvyys oli vain vaivaiset 50m eivätkä he olleet löytäneet lintua. Tilanne näytti synkältä, mutta minä päätin mennä komppaamaan. Noin tunnin komppaamisen jälkeen olimme luovuttamassa, kun yhtäkkiä sumu hieman hälveni. Rinteessä näkyi joku punapaitainen mies joka heilutti meille käsiä. Sinne mars ja lintu oli aivan hänen edessään kahden kapulan kanssa. Porukka paikalle ja kuvat plakkariin. 


Kapustarinta


Amerikankurmitsa


 Tästä iloisina päätimme lähteä ajamaan kohti Madridia. Olimme kuitenkin sen verran hyvissä ajoin liikenteessä, että päätimme retkeillä vielä ylänköarolla. Sieltä löysimme paljon lintuja, mm. 100 arokiurua ja paljon kalliovarpusia. 


Kalliovarpunen hemppojen kanssa

töyhtökiuru

Auringon jo laskiessa tokaisin, että tuskin enään mitään ihmeellistä löydetään. Lähes samassa Petro näki tien vieressä kelossa vihertikan. Tikka jäi vielä lähistölle ihmettelemään meitä ja sain napattua jonkin dokkarin. 


Vihertikka

Kyllähän oli hieno päätös tälle lintupäivälle. Tästä ajoimme viimeisen yön hotellille ja nautimme juhlavan illallisen hotellin ravintolassa. 
aamulla klo 4 herätys , kamat kasaan ja kohti lentokenttää. Koneemme lähti klo 8 ja Vantaalla olimme klo 13 maissa. Pikkubussilla Jumboon hakemaan auto, Petron heitin omaan kotiinsa Lohjalle, ja sen jälkeen ajelin kotiin. 

Oli todella hieno reissu. Minulle napsahti 23 WP-pinnaa ja espanjanpinnoja en ole vielä edes laskenut. Kokonaislajimäärämme oli 178. 
Kiitos vielä mukavasta retkestä Tringa ja Varsinkin Petro Pynnönen. Sekä mukavasta ja kärsivällisestä retkiseurasta Ilkka, Seppo, Timo sekä Ritva ja Kim.





























Gran España 1/2



Isohaarahaukka


Tällä kertaa linturetkeni suuntautui upean Espanjan suuntaan. Tringa tarjosi opastetun järkihintaisen viikon mittaisen matkan, 15.-22.9. joten tartuin siihen tarjoukseen. Pääsisinpähän itse hieman helpommalla järjestelyissä. Odotettavissa olisi muutama päivä retkeilyä Madridin länsipuolen aroilla ja muutama päivä luoteispuolen merialueilla. Tietenkin kohokohtana päivän retki merelle merilintujen maailmaan. Jaan kirjoitukseni tällä kertaa kahteen osaan Madridin/ Castile-Leonin alueeseen, jolla retkeilimme kolme ensimmäistä päivää ja Galician alueeseen, jolla vietimme 3 viimeistä päivää. 
Pe 15.9. aamulla pakkasin viimeiset tavarat matkalaukkuun ja punnitsin laukkuni ettei se ylittänyt asetettua 20 kg rajaa. Yhdeksän jälkeen lähdin rauhassa ajelemaan kohti Lohjaa, mistä haen oppaamme Petro Pynnösen klo 11. Kävin Lohjalla kahvilla ja ajelin 10:30 Petron pihaan, hieman etuajassa. Petro olikin jo lähes valmiina ja pääsimme matkaan. 

Tällä kertaa olin varannut autolleni edullisemman parkin Jumbon parkista mistä oli pikkubussi kyyditys lentokentälle. Goparking toimi loistavasti, viikon hinta oli 35e, ei paha. Lentokentällä näimmekin sitten loput retkueestamme : Ritva ja Kim , Timo, Seppo ja Ilkka. Perus tsekkaukset ja turvatarkastukset sujuivat ongelmitta ja lentoon päästiin ajallaan. 

Lento oli suora Madridin kentälle ja aikaeron vuoksi olimme perillä hyvissä ajoin. Kävely ykkös terminaalista kakkoseen olikin melko pitkä, mutta auton vuokrausjutut sujuivat hyvin. Minusta tehtiin 2. kuski varmuuden vuoksi. Automme oli hieno 9 paikkainen MB Vito. Silti tilaa ei ollut liikaa. Kuitenkin mahduttiin hyvin kyytiin. 

Ensimmäinen siirtyminen oli vajaa 100 km länteen Robledo de Chavelaan hotelliin yöksi. Valoisaa aikaa jäi kuitenkin sen verra että päätimme mennä etsimään yhtä retkemme kohdelajeista, iberiankeisarikotkaa. Pysähdyksemme tuottikin tulosta kun näimme 2 aikuista kotkaa ja niitä härnääviä siniharakoita joka oli retkemme 2. kohdelaji. Hieno alku reissulle. 

Iberiankeisarikotka jota siniharakat härnäävät.

Aikuinen iberiankeisarikotka laskevan auringon vastavalossa


Illalla ajelimme hotellillemme, veimme tavarat huoneisiin ja menimme ensimmäiselle päivälliselle paikalliseen ravitsemusliikkeeseen. Takaisin hotellille ja nukkumaan. Huonekaverikseni valikoitui Seppo.


La 16.9. oli herätys klo 6. Aamutoimien jälkeen lähdettiin retkelle läheiselle vuoristoalueelle ennen klo 10 olevaa aamiaista. Liikkeelle lähdettiin pimeässä ja vuoristosolassa odottelimme aamun valkenemista. WP-pinnoja tuli tasaiseen tahtiin. Vuorisirkku, etelänpuukiipijä, mustakottaraisia, käärmekotka mm. 


Käärmekotka

Hanhikorppikotka 

Siniharakoita lenteli pensaikoissa, mutta ne olivat todella arkoja eivätkä päästäneet kuvaamaan lähietäisyydelle. 


Siniharakka


Hotellin aamiaisen jälkeen lähdettiin ajamaan ylös vuorille. Tie oli huonokuntoinen ja ahdas isolle autolle. Silti Petro painoi ylös asti päättäväisesti. Vuoriretkemme ei tuottanut muuta kuin nipun retkipinnoja ja muutaman kuvan. alueella oli paljon tiaisia, etelänpuukiipijöitä, nakkekeita, käpylintuja, ym. pikkulintuja.

Pähkinänakkeli

kuusitiainen 
Vuorilta lähdimme ajamaan kohti luoteis-rannikkoa. Matkan varrella pysähdyimme ihailemaan taivaalla näkyviä petoja. Niitä olikin todella paljon. Munkkikorppikotkia, hanhikorppikotkia, pikkukotkia, isohaarahaukkoja kymmeniä, iberiankeisarikotkia ja Wp-pinna vuorikotkia 2 yksilöä. Paikalla oli myös 2 alppivarista joista napsahti myö Wepari. Upeaa!

Alppivaris

vaalean muodon pikkukotka

iberiankeisarikotka

Hetken ihmettelimme petolintujen paljoutta, mutta kun ajoimme pari kilometriä eteenpäin huomasimme alueen olevan petojen ruokinta-aluetta. Ylhäällä näkyi jopa hieno kotkien kuvauskoju. Olisipa ollut hienoa päästä päiväksi kuvaamaan ruokailevia petolintuja, mutta aikataulumme ei antanut myöden, vaan eteenpäin oli mentävä. 

Vuorien välinen laakso kasvoi pian valtavaksi viljelys/laidun aroksi. Niityillä oli paljon mm. pikkutrappeja, paksujalkoja, töyhtökiuruja ja kalliovarpusia-WP-pinna. Ilta alkoi jo hämärtyä joten oli lähdettävä ajamaan kohti seraavaa kylää Villafafilaa ja hotelliamme. Pimeässä auton valoissa vilahti ainakin kaksi minervanpöllöä. Hotellille päästiin ja iltapala syötiin hotellissa. 

Su 17.9. Oli tarkoitus retkeillä Villafafilan alueella, läheisillä aroilla ja laguuneilla. Aamulla lähdin komppaamaan kylää pimeässä ennen aamiaista. Kylässä pitäisi asua tornipöllöjä joten otin mukaani taskulampun ja soitin hieman atrappia. Hetken kuluttua ylitseni lensi kaunis tornipöllö. Jes. wepari taas. Tulin iloisena hotellille missä kaikki muut olivat myös ulkona pimeässä, eivät vain olleet nähneet pöllöä. Soitin hieman atrappia ja hetkessä pöllö lensi ylitsemme näkyen hienosti fikkarin valossa. 

Nyt maistui vaatimaton aamupala hyvälle! Matkaan pääsimme hämärässä ja kylän talojen katoilta löysimme aimakin 3 minervanpöllöä.


minervanpöllöt pimeässä

Matka jatkui arolle, mistä etsisimme viimeisen tavoitelajin, isotrapin. Petro löysi heti ensimmäisellä pysähdyksellä ison parven trappeja. WP-pinna taas, toinen jo tänään vaikka aurinko ei ollut edes vielä noussut. Tästä suuntasimme läheisille altaille/ laguuneille. Altaat olivat todella kuivia, mutta silti joitakin retkipinnoja napsahteli listalle. Isotrappeja oli alueella useita.


Isotrappi on upea lintu


Ajelimme hyvää hiekkatietä kun blokkasin erään varaston katolta tornipöllön. Auto ympäri ja katsomaan olisiko pöllö vielä katolla. Kyllä todellakin oli , nimittäin jääneenä kiinni siivestään rautalankaan. Petro kiipesi rohkeasti pelastamaan pöllön. Siipi oli hieman vioittunut, mutta luita ei ollut rikki. Pieni hankaumahaava ja siipisulkia poikki. 


Tornipöllö siivestään jumissa

Pöllö kassiin ja etsimään sille hoitajaa. Onnen kaupalla ja tuskien jälkeen löysimme laguuneilla olevaan lintuasemaan jossa kokenut lintuharrastaja otti pöllön hoitoon, lupasi putsata haavan, pitää pöllöä muutaman päivän hoidossa ja ruokkia sitä ja sitten päästää sen takaisin luontoon. Hieno tarina tälle pöllölle.

tornipöllö kädessä (kuva:Petro Pynnönen)


Läheisellä kylällä Petron kysyessä eläinhoitajaa kuvasin paikallisia mustakottaraisia. Kaikkien tuhansien kottaraisten joukosta löysimme vain yhden tavallisen. 

mustakottaraisia
Lintuaseman laguuneille oli pääsymaksu 2€/hlö. Maksoimme maksun ja lähdimme kiertelemään altaita. WP-pinnoja ei herunut, mutta altailla oli yksi retken rareista, palsasirri. Todella hyvä Espanjan-pinna.


palsasirri kovassa väreilyssä ja vastavalossa.
Altailta suuntasimme komppausreissulle Esla-joen rannalle. Paikalla oli 2 vihertikka jotka onnistuin mähertämään. Laji jäi vain harvojen herkuksi. Illalla ajoimme n. 300 km länsirannikolle O Groveen missä on seuraava hotellimme. Kamat huoneisiin ja iltapalalle tuttujen kanssa. Paikalla olivat jo Janne, Pekka ja Markku. Aamulla lähtisimme yhdessä odotetulle merilinturetkelle.

Siitä sitten lisää seuraavassa osiossa.